Amerikkalainen La MaMa -teatteri tulkitsi Sofi Oksasen tekstin rinnastamalla naisen ja kansan väkivallan kohdentumina. Teatterintutkija Pirkko Koski katsoi esityksen New Yorkissa.

Ohjaaja Zishan Ugurlun kiinnostus Sofi Oksasen näytelmää kohtaan asetti Puhdistuksen hyvään seuraan. Ohjaaja-näyttelijän sekä teatteripedagogin ura on näyttävä, ja hänen tulkintojensa listaan kuuluu monia moderneja klassikoita ja uutuuksia eri maista, ylipäätään vahvoja draamatekstejä. Tapa tulkita näytelmä on helppo nähdä tässä paljolti eurooppalaisten virtausten ja vahvojen teemojen jatkumossa.

Puhdistus esitettiin keväällä New Yorkissa La MaMa -teatterissa, joka on 1960-luvun alussa perustettu perinteinen ja tunnettu off-off-Broadway-teatteri, jonka perustajan ja johtajan, harjoitusprosessin aikana kuolleen maineikkaan Ellen Stewartin merkitys on ollut suuri. Historiansa aikana teatteri on nostanut esiin merkittäviä kirjailijoita ja ohjaajia sekä isännöinyt tunnetuimpia eurooppalaisia nimiä kuten Jerzy Grotowskia, Andrei Serbania, Peter Brookia, Eugenio Barbaa ja Tadeusz Kantoria. Viime vuosina teatterin menestys on vaihdellut. Ensiesitys La MaMassa on edelleen saavutus kirjailijalle; New York on täynnä teattereita, joiden nimeä ei yleisesti tunneta. Ohjaaja Ugurlu vetää teatterissa omaa Actors without borders -ryhmäänsä, joka esittelee amerikkalaisille ulkomaisia tekstejä.

Ohjelmallinen ulkomaisten tekstien etsiminen ja ohjaaminen on epätyypillistä New Yorkissa, missä kaupungin monikulttuurisuudesta huolimatta käännösnäytelmien tie näyttämölle on kivinen, mutta se kuuluu sekä La MaMan että Zishan Ugurlun ominaispiirteisiin.

Sitkeydellä selviytymiseen

Ohjaajalle naisen ruumis on Puhdistuksessa metafora maasta, joka miesten hallitseman poliittisen rakenteen uhrina joutuu ideologian ja kätketyn vihan kohteeksi. Tämä vastaa odotuksiani Zishanin tulkinnasta New Yorkin La MaMassa, kaukana näytelmän kuvaamista pienistä Itämeren alueen kansallisvaltioista.

Amerikkalaisen teatterin paikallinen yleisö tuskin tietää paljon Virosta, ja Suomen mainitseminen Viron historiassa vapaana naapurimaana saattaa tuon yleisön mielessä synnyttää hämmentyneitä kysymyksiä – vapaako? Sen sijaan kansanryhmien välinen väkivalta ja sukupuoleen sidottu vallankäyttö ovat rajat ylittäviä ongelmia, joiden ymmärtäminen ei edellytä maantieteen ja historian tuntemusta. Silti Ugurlun ohjaama esitys tuotti suurimman yllätyksensä juuri tavallaan kuvata naisen asemaa väkivaltaisessa yhteisössä.

Lue Pirkko Kosken arvio kokonaisuudessaan Teatteri-lehdestä 5/2011.