”Debatoin siitä, onko taide poliittista väitesisältöjensä eli aiheidensa kautta, jotka ovat poliittisiksi tunnistettavia myös taidetapahtuman ulkopuolella vai onko teos tai tapahtuma itsessään laadultaan poliittinen. Minua kiinnostaa jälkimmäinen vaihtoehto. Ensimmäistä kantaa pidän taantumuksellisena. Siinä otetaan yhteiskunnallinen todellisuus annettuna, hyväksytään se ja kuvataan sitä sellaisena. Tällöin vallitsee yksimielisyys siitä, että todellisuus on yhteisjaollinen silloinkin, kun se on epäoikeudenmukainen,” sanoo Esa Kirkkopelto.

Teemu Mäen mielestä nämä kaksi aspektia voidaan yhdistää.

Mäki on lisäksi sitä mieltä, että taiteen pitäisi kannustaa valitsemaan vapaa-ehtoinen köyhyys, ei pelkästään ekologisista syistä, vaan siksi, että mielekäs elämä olisi ylipäänsä mahdollista.

”Näitä on vaikea yhdistää, sillä läsnä on paradoksi; samaan aikaan vaaditaan köyhille enemmän sekä ehdotetaan, että tyytykää vähempään.”

Lue koko keskustelu Teatteri-lehdestä 8/2010