Aion katsoa Alpo Aaltokosken tanssiesityksen Huominen, joka on samalla Sinikka Gripenbergin 70-vuotisjuhlaesitys.

Mielelläni näkisin myös Minna Nurmelinin Kansallisteatteriin ohjaaman Kaupunkiketut. Minnan edellinen Kansallisen ohjaus Harmin paikka oli varsinainen helmi.

Vapaan kentän kaveriteattereiden ohjelmistojen seuraaminen on kunnia-asia. Lisäksi seuraan lukuisia nuoremman polven ohjaajia ja heidän tekemisiään. Kärjessä Heidi Räsänen ja Ossi Koskelainen. Dramaturgeista kiinnostavat erityisesti Anna Krogerus ja Paula Salminen. Kristian Smedsin tekemiset ovat tietenkin myös aina kiinnostavia, samoin musiikkiteatteri eri muodoissaan kansainvälisellä tasolla.

Juuri nyt ihmettelen, miten hienosti yhteistyö on sujunut pietarilaisen teatteri Buff’n kanssa. Lastenooppera Heinähattu, Vilttitossu ja suuri pamaus saa ohjaamani ensi-illan heidän repertuaarissaan venäjänkielellä 24. lokaukuuta.

Välillä turhauttaa, kun teatterin, musiikin ja taiteen tekeminen väistämättä kiertyy jossain vaiheessa rahaan. Maa on pullollaan upeita ammattitaiteilijoita, jotka voisivat tuottaa taidetta tekemällä hyvinvointia laajoille kansanjoukoille, mutta taide elinkeinona vaatii freelancereilta suunnatonta stressinsietokykyä ja aiheuttaa turhautuneille taiteilijoille pahoinvointia.

Kuvassa Reetta Ristimäki.
Kuva Heikki Tuuli.