Leea Klemola kirjoittaa, ohjaa ja näyttelee teatterissa ja elokuvissa. Näyttelijänä hänelle tuntuvat lankeavan lähinnä voimakkaat, raivopäiset tai kertakaikkisen pähkähullut roolit. Eikö ohjaajien mielikuvitus veny näkemään Klemolaa muuna kuin massamurhaajana?

”Varmaankin minulle tarjotaan paljon samanlaisia rooleja, se on niin ilmeinen asia, etten jaksa sitä edes ajatella. Jos minut halutaan nähdä vain kirves kädessä, niin mikä ettei. Ajattelen asian niin, että näyttelijäkuvan korjaaminen jotenkin moniulotteisemmaksi ei ole mikään syy kieltäytyä hyvästä roolista, vaikka se edellyttäisikin jälleen kirveen heiluttelua. Ja kyllä kirves tarjoaa paljon enemmän tekemistä kuin ruusu kädessä poseeraaminen.”

Kuvassa Leea Klemola Auli Mantilan TV1:n Kotikatsomoon ohjaamassa Hopeanuolet-sarjassa.

Klemola ei ole koskaan saanut elokuvaosaa koekuvausten perusteella.

”Casting-kuvauksissa joutuu haparoimaan sumussa, koska näyttelijälle ei kerrota mitä etsitään. Tai ehkä ne eivät tiedä sitä itsekään. Isolla osalla elokuvaohjaajia on niin vähän kokemusta ja ymmärrystä näyttelemisestä, etteivät he osaa hyödyntää koekuvauksen mahdollisuuksia ammattinäyttelijöiden kohdalla. Usein käy niin, että koekuvaus ei anna ohjaajalle mitään tietoa näyttelijän mahdollisuuksista tai ominaislaadusta. He saavat ainoastaan tietoa siitä, miten näyttelijä käyttäytyy koekuvauksissa.”

Näyttelijä Hannu Laurin, 65, päätös lähteä tammikuussa Helsingin Kaupunginteatterista oli kypsynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Viimeksi hän sai talossa esitettäväkseen haastavan roolin Hertta ja Olavi -näytelmässä vuonna 2003.

Kuvassa Hannu Lauri Helsingin Kaupunginteatterin esityksessä Hertta ja Olavi. Kuva Stefan Bremer.

Lauri ihmettelee nykymenoa, jossa vierailijat usein vievät sellaiset roolit, joihin teatterista löytyisi taidoiltaan ja näyttelijälaadultaan erinomaisesti sopivia omia näyttelijöitä.

”Missä on teatterinjohtajien ja ohjaajien kiinnostus ja huolenpito omista näyttelijöistään?”

Lue lisää Teatteri-lehdestä 3/2010