Maus&Orlovksin käsiohjelmassa todetaan, että aikaamme on kutsuttu globaalin esityksen aikakaudeksi, jota esitys, suoritus ja katsojuus määrittelevät. Näin on siitä huolimatta, että todellisuudessakin olisi tekemistä: elämme ekologisten kriisien aikakautta, ja merkittävää osaa maapallon eliölajeista uhkaa sukupuutto.

Tuija Kokkosen ohjaamassa Kronopolitiikassa käsitellään aikaa monella tasolla. Esitys pyrkii ihmisiän ylittävään, loputtomaan kestoon ja tuo esiin ajatuksen maailmasta ilman eläimiä, täynnä pelkkiä eläinten ja elollisen luonnon representaatioita.

Kronopolitiikka – loputtomasti jatkuva esitys kuljetti yleisöään “liikkuvassa työhuoneessa” eli Eläinmuseon kellarissa, Kalevankadun työhuoneella ja Ursa tähtitornissa. Kuva KKA/Petri Virtanen.

Kuten Muistioiden edellisissäkin osissa, myös Kronopolitiikassa käsitteellinen pohdinta haarautuu kunnianhimoisesti moniaalle. Yleisö vaeltaa esityksessä ympäri Helsingin keskustaan.

Lue Laura Kimarin arvio Teatteri-lehdestä 3/2010.