Tanssija Minna Tervamäki ja koreografi Hanna Brotherus tapaavat, heti kättelyssä käydään läpi kummankin krempat. Minnan olkapää reistailee ja Hannalla murtunut sääriluu hidastaa vauhtia. Ikä ei tule yksin.

”Milloin oletkaan syntynyt?” ”Vuonna 1968.” ”Sama täällä, missä kuussa?” ”Kesäkuussa.”

”Niin minäkin.”

Tähän eivät 52-vuotiaiden naisten yhtäläisyydet lopu. Hanna muistaa yhteiset vuodet arvostetussa Airi Säilän balettikoulussa, jossa he olivat juuri ne kaksi kolmesta, jotka valittiin Säilän opeista 11-vuotiaina Kansallisoopperan balettikouluun.

Sitten tiet erosivat.
Hanna Brotherus: ”Minulle se oli traaginen tapahtuma. Vanhemmat päättivät, että en saanutkaan mennä ammattiin tähtäävään balettikouluun. Se oli siivet poikki -kokemus, jota varmaan työstän vielä tässäkin iässä. Tunsin olevani baletin katsomossa kuin vanki kiinni puussa nähdessäni muiden liikkuvan lavalla.”

Mutta Brotherus löysi toisen reitin tanssin ammattilaiseksi. Hän valmistui maisteriksi Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksen koreografilinjalta vuonna 1994. Tähän mennessä Hanna Brotherus on tehnyt mittavan, omannäköisen nykytanssiuran erityisesti vanhempien esiintyjien parissa ja työ jatkuu edelleen.

Tervamäen tie on suorempi. Hänet kiinnitettiin Kansallisoopperan balettikoulusta talon tanssijaksi vuonna 1986, josta hän eläköityi komean 26-vuotisen uran päätteeksi tähtitanssijana vuonna 2012.

Laakereilleen 44-vuotias eläkeläinen ei jäänyt lepäilemään. Työvuosien pöytälaatikkokoreografista puhkesi moneen suuntaan tanssin töitä tekevä yksityisyrittäjä. Jo uransa aikana Kansallisbaletissa hän alkoi tehdä omia juttuja kaupallisella puolella sekä nykytanssikoreografien ja muusikkojen kanssa.

Minna Tervamäki: ”Koin tärkeäksi työskennellä myös oopperan ulkopuolella, omaehtoisesti ja hyvin erilaisissa työyhteisöissä. Eläkkeelle jäätyäni minulla oli todella laajat verkostot, oma yritys ja uusi ura myös puhujana ja Minnan metodit -ohjaajana. Minut saa sykkimään monenlaiset tekniikat, tyylit, teatteri ja sirkus. Vaikka koreografinen perusta on baletissa, ammennan teoksiini monista eri vaikutteista ja kulloinenkin tiimi vaikuttaa vahvasti lopulliseen teokseen.”
HB: ”Täytyy muistaa, että kun me nyt puhumme ikääntymisestä tanssin alalla, niin puhumme kahdesta ihan eri maailmasta. Edustamallani vapaalla kentällä, toisin kuin valtion tukemassa Kansallis-baletissa, vakituisia työpaikkoja ei juurikaan ole ja produktiokohtaiset työtarjoukset jopa vähenevät ikääntyessä. Kilpailu on kovaa ja alalle valmistuu koko ajan nuorta taitavaa väkeä.”

Lue koko Raisa Rauhamaan artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 6-7/2020 tai osta digitartikkeli kaupastamme.