Kuvaaja Stefan Bremer.

Eino Leino kirjoitti 1909 murskakritiikin Algot Untolan esikoisteoksesta Harhama. Muutkin aikalaiset väittelivät Irmari Rantamalan nimiin kirjoitetun megalomaanisen teoksen kompositsionista kiivaasti.

Espoon kaupunginteatterissa ensi-iltansa saaneesta romaanin draamallisesta olomuodosta löytyy Harhaman hermostunut liikkuvaisuus, mutta sähikäismäiseen muotoon puristettuna. Maailman aatemyllyssä pyöritetyn kirjailija Harhaman ylivirittynyt mielentila avataan runsaina dynaamisina välähdyksinä, joissa oravan, harakan, Perkeleen ja siveettömän pääoman voimasta laulavien leikkikoululaisten ohella tavataan kaloja päähineeseen onkiva isä Pietari.

Algot Untolan kaikkeutta tulkitseva tiiliskivi sopii kuin nenä päähän ohjaaja Juha Hurmeen kaltaiselle leikkivälle maailmanselittäjälle.

Harhaman hahmon (Tomi Alatalo) kautta katsoja vedetään mukaan vuosisadan vaihteen taistelevien aatteiden pyörteeseen Pietarista vauhtia ottaen. Totuutta etsivä kirjailija koettaa vangita hajoavaa ymmärrystä sanoiksi, keihästää painavia lauseita kivuliaasti syntyvään suurteokseen, mutta tavoite helähtää rikki.

Kristinuskon ja sosialismin Vapahtajat, omavoimainen ihminen, olemattoman Jumalan hameenliepeissä roikkuminen ja epäilyn epäily kulkevat kaoottisen maailman kavalkadissa, jossa Harhaman kirjallinen kunnianhimo vertautuu Faustin pyrkimyksiin. Kaikki tämä arkaaisella puheenparrella höystettynä.

Petra Poutasen energinen musiikki tuo potkua kansannäyttämöviritykseen. Alun aatteiden showssa on hiven ohjelmallisuutta, mutta kohta Tomi Alatalon vivahteikkaasti tulkitseman kirjailija Harhaman elämä harhakuvineen aukeaa läheltä, yhä monimielisemmin.

Alkuteoksen draamallisesti herkullisimmat vedot lihallistuvat Cécile Orblinin kiehtovasti tulkitsemassa Esempiossa. Uutta plastiikkaa esittelevän, sovinnaisuuksista vapaan näyttelijän ja Harhaman dialogista puristuu minimalistisia timantteja.

Ohjaaja Hurme ja roolista toiseen muuntautuvat näyttelijät hallitsevat mittakaavojen leikin nollasta sataan. Maailman rakenne tanssii kirjailija Harhaman kynän kärjellä. Sama tanssi on käynnissä eksistentiaalisesti yhtä hukassa olevan nykyihmisen mielessä.

Marketta Mattila

Espoon kaupunginteatteri: Harhama. Alkuperäinen teksti Irmari Rantamala. Dramatisointi ja ohjaus Juha Hurme. Musiikki Petra Poutanen. Koreografia Saara Hurme. Lavastus Raisa Kilpeläinen. Näyttämöllä Tomi Alatalo, Antti Laukkarinen, Cécile Orblin, Roosa Söderholm, Enni Ojut-kangas, Eetu Känkänen. Kantaesitys Revontulihallissa 16.9.2020.