Covid-19-viruksen aiheuttaman pandemian rantauduttua toden teolla Suomeen ja hallituksen määrättyä 16. maaliskuuta teatterit ja muut julkiset tilat suljettaviksi, alkoi verkkoon ilmestyä nopeasti monia virtuaaliesityksiä joko tallenteina tai suoratoistoina, eli streemauksina.

Ensimmäisten joukossa aloitti someteatteri #koronankohottamat, joka kertoi esittävänsä monologisarjan 19 kiellettyä kosketusta – ja vähän yli.

Mukana oli lopulta 96 tekijää, ja kokonaisuus rakennettiin kolmen vuorokauden aikana. Teoskokonaisuus syntyi tekijöiden mukaan kosketuksen, osallisuuden ja yhteisen leikin kaipuusta. Joka päivä kello 12.00 saattoi katsoa uuden kosketuksen, ja 9. toukokuuta tuli ulos viimeinen – 34. monologi.

Kirjailija ja dramaturgi Anna Krogerus kertoo, että kimmoke Koronankohottamille lähti ohjaaja Juha Jokelan ja Karanteeniteatterin toteuttamasta Hamletista, jossa yksi monologi oli jaettu luettavaksi usealle näyttelijällle.

”Hyppäsin Juhan ryhmään mukaan, ja lausuin säkeen monologia puhelimeni kameraan kotipihalla mäntyyn nojaillen – yhtenä noin 40:stä esiintyjästä. Juha editoi videon kasaan ja julkaisi sen aprillipäivänä Facebook-seinällään. Uusi teatteri oli syntynyt!”

Krogerus inspiroitui heti ajatuksesta, että on syntynyt täysin spontaani teatteri, joka kaataa kaikki teatterikentän kipeätkin vastakkainasettelut ja raja-aidat.

Satu Paavola tulkitsemassa Mira Sippolan runoa Irtautuminen, ohjaus on Kira Riikosen.

”Mukana ovat freelancerit ja kiinnitetyt tekijät, Helsingissä ja maakunnissa toimivat, ammattilaiset ja harrastajat, yli- ja alityöllistetyt, suuren yleisön suosikit ja marginaalimyyrät. Tärkein asia, tahto tehdä luovaa työtä yhdessä, tuli isosti esiin.”

Melkein heti Krogerukselle syntyi uusi idea 19 Kiellettyä kosketusta -teoksesta, joka lähtee ajatuksesta, että kun kaipaamme fyysistä kosketusta, voimme koskettaa sanoilla, jakaa tunteita, kokemuksia ja ajatuksia. Projektiin tarvittiin 19 esiintyjää, 19 kirjoittajaa ja 19 ohjaajaa. Myös useampaan rooliin saattoi ilmoittautua, eikä tarvinnut välittää siitä, missä ammatillisesti someteatterin ulkopuolella toimi.

Lue koko Minna Tawastin artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 3-4/2020.