Minkälaista olemista maailman parantaminen on, kysyy näytelmäkirjailija Paula Salminen Kansallisteatterin Ilmasilta-esityksen käsiohjelmassa. Mitä on auttaminen? Mitä minä haluan, kun haluan auttaa? Näiden ja monien muiden kysymysten lisäksi Saana Lavasteen ohjaama esitys herättää lopulta kysymyksen, onko auttaminen maailman parantamista – ja kenen maailman. ’Ilmasilta’ on sekä avustusväylä että pakomahdollisuus, mutta myös kännykkäyhteys, jolla ohenevia ihmissuhteita esityksessä hoidetaan.
13 uponnutta vuotta -näytelmästään Lea-palkitun Salmisen Ilmasilta lähestyy elämän kokoisia kysymyksiä eri puolilta ja yrittää saartaa ne kolmijäsenisen perheen, äidin, pojan ja tyttären, ratkaisuihin. Näin pääsemme kurkistamaan kotimaassa pakolaisia auttamaan pyrkivän äidin huolestuneeseen, sinne tänne sohivaan touhuamiseen, hänen burn outin partaalla kriisialueilla uupuvaan kirurgipoikaansa sekä aivan liian vähäisin tiedoin jonnekin Etelä-Amerikkaan avustusjärjestön markkinakasvona matkustavaan jalkapalloilijatyttäreen.
Kaikilla on auttamiseensa myös henkilökohtaisia motiiveja, jotka sumentavat harkintakykyä. Esityksen selkeä viesti on, että pelkkä halu auttaa ei riitä, jos emme tiedä tarpeeksi autettavasta tai hänen oloistaan. Sen lisäksi Ilmasilta herättää kysymyksiä, kuten mikä on auttajan positio suhteessa autettavaan, voiko auttamisen motiivi olla väärä tai kuinka loputtomasti omia motiivejaan kannattaa analysoida ja missä kohtaa oma napa ja maailma kohtaavat.
Ilmasilta sivuaa myös syvästi synkeitä tilanteita, kuten viime aikoina julkisuuteen nousseita tapauksista, joissa muun muassa YK:n alaisten järjestöjen työntekijät ovat käyttäneet autettaviaan seksuaalisesti hyväksi.
Syyriasta Kreikan leireille levittäytyneen kriisin tunkeutuessa mediasta arkipäiväämme, loputtoman pakolaiskeskustelun velloessa tai romanikerjäläisen pysäyttäessä rautatieasemalla joudumme miettimään noita kysymyksiä, sillä meidänhän kuuluu haluta auttaa. Mutta autammeko me?
Ilmasilta kuljettaa meidät länsimaisen ihmisen huonon omantunnon linnakkeesta toiseen. Niitä löytyy ulkomailta (lue: maailmalta) sekä kotimaasta ja omasta perheestä. Esitys tuntuu myös muistuttavan, että kotimaakin kuuluu maailmaan; sen kriisit ovat joko yhteydessä muun maailman kriiseihin tai auttajien henkilökohtaiseen hyvinvointiin eli jaksamiseen. Esityksen sävy on raskaista teemoista huolimatta ihmisiään ymmärtävä, lämmin ja humoristinenkin.
Ilmasilta nostaa teatterin lavalle siellä harvoin käsitellyn länsimaisten auttajien avuttomuuden ja turhautumisen vieraassa kulttuurisessa ja poliittisessa maastossa, jossa selviämiseksi pitäisi osata ja tietää paljon enemmän kuin aluksi luuli. Tärkeältä tuntunut työ alkaakin näyttää mahdottomalta tai suorastaan tarkoitusperiensä vastaiselta. Samaan aikaan hyvinvointivaltiokotimaassa on huonosti voivia läheisiä, mutta koska heitä ei uhkaa kuolema, he jäävät avuntarpeessaan aina toiseksi.
Esityksen työryhmä on tehnyt oivallista yhteistyötä. Pienin, selkein ja ekonomisin ratkaisuin Willensaunassa siirrytään televisiota tuijottavan äidin sohvalta pakolaisleirin leikkaussaliin ja kauas pölyiselle jalkapallokentälle. Tunnelmia ja aika-paikka-vaihdoksia kuljettavat äänet ja musiikki sekä mainiot, hauskatkin, draamalliset ratkaisut – kirurgin ja häntä avustavien hoitajien työ esitetään bändinä, jossa kirurgi on rumpali – sekä oivaltava lavastus – Suomi-kattaus, jossa avustusjärjestöille annettuja (hylättyjä) vaatteita on paksuina kerroksina näyttämön täydeltä – muistuttavat teatterin loputtomasta keinovalikoimasta.
Kuten eräs katsoja väliajalla totesi: ”On ihanaa nähdä, kun teatteri ottaa kaikki keinonsa käyttöön. Mikä tahansa voi olla mitä tahansa, kun niin sovitaan.”
Puhumattakaan erinomaisista näyttelijöistä, Pirjo Luoma-aho, Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikova, jotka kolmen keskushenkilön lisäksi esittävät useita pienempiä rooleja. Tämä bändi todella soittaa yhteen.
Minna Tawast
Kuvassa Pyry Nikkilä, kuvaaja Katri Naukkarinen
Kansallisteatteri: Ilmasilta. Kirjailija Paula Salminen. Ohjaaja Saana Lavaste. Dramaturgi Minna Leino. Lavastus Sampo Pyhälä. Äänet Saija Raskulla. Puvut Saija Siekkinen. Valot Ville Toikka. Rooleissa Pirjo Luoma-aho, Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikova. Kantaesitys Willensaunassa 13.2.2020.
