Saksankielisen teatterin painopiste on nyt politiikassa.

Berliinin jokakeväinen Theatertreffen oli jälleen suurmenestys. Kahdeksantoista päivää kestäneen tapahtuman esitykset oli siroteltu neljään esitystilaan eri puolille kaupunkia ja niissä kävi reilut 20 000 katsojaa. Käytännössä lähes kaikki teatterikatselmuksen esitykset olivat loppuunmyytyjä. Festivaaliin päättyi legendaarisen Frank Castorfin kausi Volksbühnen johdossa.

Berliiniin oli kutsuttu viime esityskauden kymmenen merkittävintä teatteriesitystä Itävallasta, Saksasta ja Sveitsistä. Valinnan teki seitsenpäinen teatterikriitikoista koostuva lautakunta, joka seuloi kymmenen esitystä yli 400 teatteriproduktion joukosta. Kymmenestä valituksi tulleesta nähtiin lopulta yhdeksän, sillä Vegard Vingen ja Ida Müllerin ohjaama Nationaltheater Reinickendorf jouduttiin perumaan aikatauluongelmien vuoksi.

Katselmuksessa esittäytyi myös teatteriohjaajien kärkijoukkoa, Castorfin lisäksi muun muassa Jan Bosse, Karin Henkel, Antú Romero Nunes, Thomas Ostermeier ja Falk Richter. Vähintään yhtä maineikas oli myös näyttelijäkaarti, johon kuuluivat Nina Hoss, Benny Claessens, Joachim Meyerhoff, Ilse Ritter, Sophie Roisin, Alexander Scheerin ja Martin Wuttken.

Nimekkäät näyttelijät toivat myös roolia esittävän ja dialogia käyvän näyttelijän takaisin näyttämölle. Tänä vuonna vähemmistönä olivat tiukasti koreografioidut massakohtaukset, jotka dominoivat viimevuotisen teatterikatselmuksen esitystarjontaa.

Ensembletyö ja yksittäiset näyttelijäsuoritukset kulkivat nyt rinta rinnan. Hieno esimerkki oli Wienin Burg-teatterin monologi Die Welt am Rücken. Siinä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää näytellyt Joachim Meyrhoff piti yleisön tiukasti otteessaan kolmen tunnin ajan.

Katselmuksen painopiste oli selkeästi poliittinen. Teemoiksi nousivat sukupuolten välinen eriarvoisuus, kolonialismi, rasismi, vasemmiston kriisi, oikeistopopulismin vetovoima ja Donald Trumpin valtapolitiikka. […]

Lue koko Maarit Lukkarisen kirjoittama artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 5/2018.

Kuva: Am Königsweg, Arno Declair