Tampereen Teatterin Huojuvan talon rooleissa ovat Anna-Maija Tuokko ja Arttu Ratinen. Kuva: Harri Hinkka

Anna-Maija Tuokko tunnetaan sekä kovan luokan musikaalinäyttelijänä että rooleistaan klassikoissa. The Producers, Wicked, Tohtori Zivago ja Shrek olivat Helsingin kaupunginteatterin menestysmusikaaleja, joissa Tuokko on voinut käyttää ja näyttää monipuolisia laulu-, tanssi- ja näyttelijäntaitojaan. Tärkeitä töitä kaupunginteatterissa ovat olleet myös roolit puhenäytelmissä Pygmalion, Vanja-eno ja Hamlet.

Viimeisen vuoden aikana Tuokko on kerännyt kiitosta sekä katsojilta että kriitikoilta Tampereen Teatterin Huojuvan talon Leana. Erityiseksi tulkinnan teki se, että puolisoiden roolit käännettiin ylösalaisin. Nyt vaimo ja äiti oli se, joka raivosi, uhkaili ja hakkasi. Tuokko sukelsi Maria Jotunin perhehelvetin väkivaltaisen narsistin rooliin kaikella voimallaan.

“Olen aina uskonut teatterin taikaan, mutta pitkässä juoksussa usko voi olla koetuksella. Huojuva talo oli harvinainen tilaisuus, jota ei tule usein vastaan. Se on kuin parantavaa taidetta upeimmillaan, sillä katharsiksen tuottava esitys voi konkreettisesti jopa pelastaa jonkun elämän.”

Huojuvassa talossa on kyse tuhosta, jota narsismiin sairastunut ihminen saa aikaan lähipiirissään.

“Perheväkivalta on edelleen vaiettu asia ja tabu, joka tuottaa uhreilleen häpeää. Varmasti lähes jokaisella on joku kokemus narsistisesta henkilöstä. Hän voi olla mummo, pappa, ystävä tai työkaveri.”

Tarkasti hiottu esitys on Tuokolle erityinen kokemus, sillä taiteellisen onnistumisen kruunasi yleisön palaute. Esityksen loputtua osan katsojista oli vaikea lähteä pois teatterista. Jotkut taas ryntäsivät ulos väliajalla liikutuksen vallassa.

“Usein osa yleisöstä on jopa noussut kiitoksissa seisomaan. On hienoa, kun saa jakaa yhdessä yleisön kanssa kollektiivisen, ison ja tärkeän asian.”

Eräs katsoja halusi halata Anna-Maijaa ja kertoi, että “minulla oli tollanen mies, mutta pääsin siitä vuosien jälkeen eroon”.

Tuokon mielestä teatterissa on jo aika ravistella naisen roolia ja Huojuvassa talossa hiljainen ja alistuva Elovena-tyttö saa kyytiä.

“En ehkä itse haluaisi katsoa sitä perinteistä tulkintaa Huojuvasta talosta, jossa naista hakataan. Se tuntuu tällä hetkellä vanhanaikaiselta. Enkä jaksa enää sitäkään teatterikliseetä, jossa naisnäyttelijä aina tuodaan eturamppiin paljastamaan sieluaan. Miesten rooleissahan sellaista tilitystä ei vaadita.”

“Tämäkin teos on osa sitä vallan ja sukupuolten välistä keskustelua, mitä tänä keväänä on käyty. Kun asioita saadaan näkyviksi, muutos tulee mahdolliseksi.”

Esityksen jälkeen Tuokko kertoo nukkuneensa huonosti.

“Mutta näyttelijänä olen Huojuvassa talossa saanut kokea uudenlaista vapauden tunnetta, tehdä asioita, joita naisnäyttelijä ei tavallisesi ole voinut tehdä näyttämöllä.”

Lue koko Raisa Rauhamaan artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 4/2018.