Mehupaastolla mennään. Näyttelijä Riku Niemisellä on enää muutama viikko aikaa laihtua vielä neljä kiloa. Teppo Airaksisen ohjaaman Juice – risainen elämä -elokuvan kuvaukset alkavat maaliskuussa, ja aluksi kuvataan legendan langanlaihat nuoruusvuodet. Nimiroolia esittävän Niemisen pitää taas kesään mennessä tankata reilusti, sillä kuvausvuorossa ovat Juice Leskisen myöhemmät vaiheet.

“Juice-elokuva on tähänastisen urani tärkein työ. Siinä täytyy hallita kaksi isoa asiaa, musiikki ja roolityö. Pitää osata tismalleen se, miten Juice räppää Napoleonin mopoa ja miten heittää läppää väliin. Juicella on iso kulttuurihistoriallinen merkitys suomalaisille. Kymmenvuotiaista ylöspäin kaikki osaavat hoilata Syksyn sävelen ensimmäisen, ’katu täyttyy askelista’ -säkeen. Nyt käytän kaiken mahdollisen ajan Juicen rooliin valmistautumiseen.”

Niemisen pohdinnat työstään putoilevat varmanoloisesti ja täsmällisesti. Nousukiitoisen uransa aikana hän on tehnyt itselleen selväksi muutamia työn tekemisen perustavoitteita. Niissä erottuu kaksi päälinjaa: toisaalta mukavuusalueen ulkopuolelle kurottelu, uudet haasteet ja toisaalta oman työn energiaekonomian maksimointi.

Jälkimmäinen tarkoittaa tiukkaa kalkylointia, eli kuinka paljon kuhunkin työtehtävään voi käyttää aikaa ja resursseja. Kyyninen suomennos tilanteesta voisi olla: miten tehdä fyrkkaa mahdollisimman helpolla.

Niin yksinkertainen yhtälö Niemisen ja työn suhde ei kuitenkaan ole. Nieminen sanoo myös olevansa perfektionisti.

”Piirre, joka tuottaa suurta kärsimystä.”

Nyt Nieminen, 31, elää ruuhkavuosia. Myös vaimo, näyttelijä Annika Poijärvi, on freelancer.

”Tällä hetkellä teemme paljon töitä, koska meillä on perhe ja olemme vastuussa 3- ja 5-vuotiaista lapsista sekä siitä, että jääkaapissa on ruokaa. On jaksettava olla läsnä kotona ja läsnä töissä.”

Se tarkoittaa valintoja työn suhteen. Tanssin ja teatterin maailmasta yleisesti puhuttaessa tilanne ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen.

“Minulla on taloudellisesti niukan lapsuuden peruina sisäänrakennettu tiukka talouskuri. Se tarkoittaa myös sitä, että voin laskea toisinpäin: tarvitseeko työ ottaa rahan takia vastaan vai voinko jättää väliin ja saada aikaa muuhun tekemiseen. Mutta olen ’leipiintynyt’, eli saan leivän tästä työstä ja voin valita, mitä otan vastaan. Tiedän, että olen etuoikeutettu; suurimmalle osalle valinnanvapaus ei ole itsestäänselvyys.”

Niemisen työt tunnetaan erityisesti televisiosta.

“Olen koko tv- ja elokuvaurani velkaa Jani Volaselle”, hän toteaa ykskantaan.

Näyttelijä-ohjaaja ja käsikirjoittaja Volanen löysi Niemisen Teatterikorkeakoulun toiselta vuosikurssilta etsiessään tekijöitä Q-teatterin Macbeth-tuotantoon.

Lue koko Raisa Rauhamaan artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 2/2018. Kuva: Aleksi Hornborg.