Intiaanipäähineet ja muiden vähemmistökulttuurien symbolien väärinkäyttö on ongelma muuallakin kuin Yleisradiossa. Myös neoburleskin tunnetuinta tähteä, yhdysvaltalaista Dita Von Teeseä, on syytetty kulttuurisesta omimisesta esimerkiksi kiinalaista oopiumluolaa käsittelevästä Opium Den -numerosta.
Viimeksi vuonna 2016 jopa kahdeksan burleskiartistia peruutti osallistumisensa Toulousen burleskifestivaaleille, sillä eräässä esityksessä tehtiin niin sanottu blackface-värjäys. Ranskalainen FaFa Bulleuse värjäsi vartalonsa mustaksi ja pukeutui afroperuukkiin omien sanojensa mukaan tribuuttina Nina Simonelle. Yhteisö kuitenkin tuomitsi esityksen loukkaavana ja rasistisena. Suomalaiset Gigi Praline ja Dixie Feathers olivat festivaaleilta vetäytyvien artistien joukossa.
Suomessa suurilta kulttuurista omimista koskevilta skandaaleilta on vielä vältytty. Suomalainen nykyburleski on eksotiikan sijasta keskittynyt ennemmin kehopoliittisiin sekä humoristisiin lähestymistapoihin.
Vaikka piirit ovat Suomessa pienet, on burleskia mahdollista nähdä monissa kaupungeissa kuukausittain, Helsingissä jopa useita kertoja muun muassa vierailuteattereissa, ravintoloissa ja klubeilla. Kotimaisen burleskin tärkeä tapahtuma Helsinki Burlesque Festival pidettiin viimeistä kertaa tänä vuonna, mutta muita tapahtumia on lukuisia.
Burleskin historia juontaa juurensa 1800-luvun alkupuolelle Britanniaan, josta se levisi Yhdysvaltoihin Lydia Thompsonin (1838 – 1908) seurueen mukana. Esiintyjät olivat viktoriaaniseen koodistoon nähden paljastavasti pukeutuneita, esittivät satiireja ja viihdyttivät herrakansaa.
Riisuutuminen tuli kuvioihin myöhemmin, ja burleski eli kiihkeitä kukoistuksen vuosia 1900-luvun alkupuoliskolla. Suosio hiipui 1960-luvulla, kun pornoteollisuuden luoma striptease alkoi vallata alaa. Neo- eli nykyburleski syntyi 1990-luvun Yhdysvalloissa, josta se levisi Euroopan kautta Suomeen 2000-luvulla. Yhdysvallat on keskipiste useiden legendaaristen esiintyjien sekä lukuisten kovatasoisten, vuosittaisten festivaalien voimin.
Neoburleski on tasapainoilua lajin historian ja sen välillä, miten burleski suhteutuu muihin näyttämöllisiin taiteisiin. Mikä on burleskin paikka esitystaiteen entisestään pirstaloituneella kentällä?
