Syksyn teatteritarjonnassa kaksi esitystä näytti sukulaisilta – tosin eriaikaisilta. Helsingin kaupunginteatterin Jotuni-tulkinnasta, Heidi Räsäsen ohjaamasta Kultaisesta vasikasta, saattoi odottaa ankaraa ahneuden kuvausta naisista keinottelumarkkinoilla, rahanhimon vallassa ottamassa itselleen oikeutta tarttua tilaisuuteen ja rikastua – keinoilla, jotka sotatila tarjoaa. Näytelmän tapahtuma-aika on ensimmäinen maailmansota, jolloin pulaa oli ruoasta ja tavaroista Suomessakin.
Tämä on Maria Jotunin lataama panos, eikä sitä käy ohittaminen. Teatteri Jurkan Kikka Fan Clubin suhteen odotukset olivat epämääräisemmät: nainen viihdekoneiston hyväksikäyttämänä uhrina, markkinatavarana – ehkä?
Tarina Kikasta on kuitenkin päinvastainen. Laura Gustafssonin teksti kertoo 1980-luvun lopulla pinnalle ponnahtaneesta viihdetähti Kikasta (oik. Kirsi Hannele Sirén), joka on valinnut itse avoimen seksikkyyden ja seksuaalisuuden korostamisen, josta hänet parhaiten tunnetaan ja muistetaan. Juuri tämä itsenäinen toimijuus näyttäisikin olevan Kikan ongelma. Aikalaiset tekevät parhaansa saadakseen todistetuksi, että Kikka on sätkynukke, jolle muut laativat kuviot. Kieltäytyessään koneiston ohjaileman uhrin roolista Kikka olikin kaikkein vaikeimmin sulatettavissa.
