Lavastaja Janne Siltavuori on luonut uransa aikana lavastuksen noin 150:een esitykseen, suurimpaan osaan niistä myös puvustuksen. Yksi hänen erityistaidoistaan ja mielenkiinnon kohteistaan on nukketeatteri. Siltavuorta ei kuitenkaan pidä kutsua skenografiksi saati visuaaliseksi suunnittelijaksi.
”En pidä niistä ammattinimikkeistä. Lavastaja on käsitteenä paljon laaja-alaisempi”, sanoo Siltavuori, joka lavastajana ja taiteellisen työryhmän jäsenenä ideoi ja vaikuttuu muiden ideoista yli ammattirajojen.
”Lavastuksenkin pitää olla aristoteelinen. Katsoja voi lukea siitä käänteet, keskikohdan, alun ja lopun. Lavastuksella on iso rooli esityksen dramaturgiassa. Silti aina on kiinnostavaa rikkoa sääntöjä. Tyhjä ja musta näyttämö on itse asiassa ihanteeni.”
Siltavuori täytti tänä syksynä 50 vuotta. Vaikka hän on tiiviissä tahdissa työskentelevä freelancer, hän ei kaipaa taukoja tai ilmaa työtehtävien välillä.
”Päinvastoin. Jutut ruokkivat toisiaan. Tosin itsekin joskus ihmettelen, onko luovuus rajatonta, kuivuuko se lähde. Tuleeko hetki jolloin totean ’apua, en näe tässä mitään!’ Opiskelusta ja töistä minulle on kuitenkin kertynyt työkaluja, joilla pääsen sisään juttuun kuin juttuun. Usein kun luen käsikirjoitusta ja lähdemateriaaleja ja teen pohjatöitä, pääsen tilaan jossa työ tulee uniin, ja alkaa löytyä ratkaisuja. Se voi olla raskastakin, mutta tässä iässä osaa jo päästää irti, ei uppoa niin syvälle kuin nuorempana.”
Siltavuori ei ole ainoa Kalliossa, Helsinginkadun varrella viihtyvä viisikymppinen. Ryhmäteatteri perustettiin vuonna 1967, eli se on samanikäinen kuin Siltavuori, joka on tehnyt sinne lavastuksia parikymmentä vuotta.
”Esa Leskinen opiskeli teatterikorkeakoulussa ohjaajaksi samaan aikaan kun minä taideteollisessa lavastajaksi. Teimme harjoitustöitä yhdessä. Vuonna 1996 marssimme Kansallisteatteriin, missiona muuttaa koko suomalainen teatterielämä.”
