Leea Klemolan ja Kaarina Hazardin kirjoittama kolmiosainen tv-sarja Myrskyn jälkeen (Yle TV1 ja Yle Areena) on ihastuttanut ja puhuttanut tänä syksynä. Se kirjoitettiin televisioon, eikä sitä olisi voitu kirjoittaakaan teatteriin, toteaa Klemola, joka myös ohjasi sarjan.
Tv-sarja Myrskyn jälkeen kertoo tilanteesta, jossa hirmumyrsky on paitsi vaurioittanut ankarasti Suomen valtion infrastruktuuria myös saanut kansalaiset käyttäytymään oudosti. Ihmiset ovat alkaneet himoita toisiaan. Suhteita ja lapsia syntyy ja mustasukkaisuus vallitsee koko maassa.
Myrskyä seurasi myös vesivahinko, joka pakotti Helsingin Pasilassa sijaitsevan pääpoliisiaseman evakkoon viereiselle tontille Yleisradion tiloihin. Sieltä käsin koettavat päähenkilöt, järjestyspoliisit Rauni Kolehmainen (Kaarina Hazard) ja Jarkko Larsson (Mikko Roiha), saada tolkkua kansakunnan ja poliisilaitoksen tilaan. Ja ihminen se on poliisikin, kuten tunteittensa vallassa vellova poliisin esimies, Kari Marjamaa (Antti Holma), toteaa.
Puhumme Leea Klemolan kanssa television ja teatterin eroista. Ovatko esityksen idea ja sen muoto erilaiset teatterissa ja televisiossa?
”Aivan erilaiset!” huudahtaa Klemola.
”Kerronnan keinojen kannalta televisiodraama ja teatteriesitys ovat aivan eri lajit. Sama aihe jalostuu erilaiseksi kerronnaksi riippuen välineestä ja muuttaa itse sisältöäkin. Teatterissa näyttelijä on oikeasti läsnä. Se on tietysti merkittävä ero. Ehkä oman työn kannalta suurin ero on kuitenkin siinä, että tv:ssä on läsnä todellinen maisema, teatterissa ei.”
Lue koko Jaana Semerin artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 8/2017.
Kuvassa Miko Roiha ja Kaarina Hazard. Kuva: Elokuvayhtiö Aamu
