Kuvassa Ria Kataja. Kuva Anssi Lauri.
Freelancerit Kati Kallio, Ria Kataja ja Panu Varstala kertovat, miten raha ja taide yhdistyvät heidän elämässään. Yliopistonlehtori Kai Lehikoinen lähestyy aihetta tutkijan näkökulmasta.
Tapaus 1: Näyttelijä Ria Kataja
”En kuulu niihin, jotka saavat apurahoja. Ehkä oma idea ei ole ollut tarpeeksi rohkea tai joku muu kirjoitti paremman hakemuksen. Asia ei ole mustavalkoinen. Vai onko kyse valitsijoiden painotuksesta? Ehkä jonkun mielestä en sketsisarjojen takia ole taiteilija. Hakuprosessissa meidät asetetaan kilpailutilanteeseen. Syntyy suuria tunteita, jos tulet valituksi tai loputonta pähkäilyä, jos et.”
Kataja sanoo, ettei tekisi hakemuksia vain saadakseen rahaa. Pitää olla hanke, johon haluaa sitoutua.
Tapaus 2: Tanssija Kati Kallio
“Tällä alalla ei hankita kristallikruunuja ja hopeaa pöytään, eikä se ole tärkeääkään. Mutta kahden taiteilijan perheessä talouden epävakaus on haastavaa. Viime keväänä oli epäonnea muusikkopuolison keikkojen kanssa, ja minultakin jäi palkat saamatta, kun Loikka-tanssielokuvafestivaalilta putosi avustus.
Tapaus 3: Koreografi, tanssija Panu Varstala
”Mihin minulla ei ole varaa? Koreografina minulla ei ole varaa tehdä ihan sellaisia teoksia kuin haluaisin. Muutaman tonnin kohdeapurahat ovat pieniä siihen, mitä esittävän taiteen työryhmä, valo, ääni, puvut, tilat, tanssijat edellyttävät. Tanssissa myös palkka-asiat ovat vapaalla kentällä lapsenkengissä.”
<!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:”ＭＳ 明朝”; mso-font-charset:78; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-536870145 1791491579 18 0 131231 0;} @font-face {font-family:”Cambria Math”; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;} @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-unhide:no; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:””; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:Cambria; mso-fareast-font-family:”ＭＳ 明朝”; mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;} .MsoChpDefault {mso-style-type:export-only; mso-default-props:yes; font-size:10.0pt; mso-ansi-font-size:10.0pt; mso-bidi-font-size:10.0pt; font-family:Cambria; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-fareast-font-family:”ＭＳ 明朝”; mso-hansi-font-family:Cambria;} @page WordSection1 {size:595.05pt 842.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.WordSection1 {page:WordSection1;} –>
Lue koko Raisa Rauhamaan artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehdestä 1/2017.
