Kuvassa Antti Laukkarinen. Kuva Kaj G. Baer.

Teatteri Telakan 20-vuotisjuhlakausi ei voisi paremmin päättyä. Juha Hurme on ohjannut sinne romaanistaan Hullu voimallisen esityksen. Miehen matka kohti mielen järkkymistä on kuvattu tavalla, joka on monin tavoin unohtumaton.

En ole lukenut romaania. Harmittava puutos sivistyksessä, mutta teatterin katsojalle tavallaan helpotus. Hurmeen runsaan ja tarkan kielen lumoissa, minäkertojan mielen sopukoissa vaeltaneena lukijana saattaisin jäädä miettimään, mitä kohtia romaanista olisi pitänyt olla mukana sen sijaan, että katsoisin teatteriesitystä. Nyt ei ole sitä pelkoa.

Saadakseen kerrotuksi paremmin päähenkilönsä mietteistä Hurme on dramatisoinut näytelmäversioon hänelle ajatusäänen. Se, että ääni on Juha Hurmeen oma, saa minut aavistelemaan, että se on tuomassa romaania mukaan esitykseen. Ainakin minulle Hurmeen kovin tuttu ääni on merkki nimenomaan kirjailijan läsnäolosta.

Tämä läsnäolo esityksessä on hieman ongelmallinen. On ymmärrettävää, että Hurme tahtoo olla mukana, ovathan tarinan kokemukset ainakin jossain määrin hänen omiaan, mutta hän tulee näin vetäneeksi mattoa alta pääosassa elämänsä roolia tekevältä Antti Laukkariselta. Ikään kuin Laukkarinen ei olisi tarpeeksi.

Laukkarinen kuitenkin on tarpeeksi. En ihan heti muista yhtä luontevaa näyttämöllistä siirtymää ”normaalisti” työtään tekevän ihmisen aivoituksista lisääntyvän päänsisäisen kelauksen kautta syöksykierteeseen, joka viimein johtaa mielisairaalaan – ja lopuksi takaisin siihen ”normaaliuteen”.

Laukkarinen on niin vakuuttava roolissaan, että katsoja melkein unohtaa olevansa teatterissa. Häntä komppaavat hyvin Kaisa Sarkkinen ja Antti Mankonen monituisissa osissaan.

Henkilökirjon esittäminen kahden näyttelijän voimin tukee tässä esityksessä oivallisesti ajatusta siitä, että ”hullun” ja ”ei-hullun” välinen raja on häilyvä. Kuten Hurme kirjoittaa: ”Kaikki ihmiset ovat murtolukuja.”

Hullun tapahtumainkulku on yksinkertainen: mies ”tulee hulluksi” ja ”paranee”. Mutta mitä kaikkea Hurme kertookaan tämän matkan aikana monesta asiasta! Ja miten ytimekkäästi! Näyttämökuva tukee sujuvaa kerrontaa oivallisesti vaihtaen tilanteen yhdestä toiseksi käden käänteessä upean valaistuksen (Hannu Hauta-aho) ja fiksun puvustuksen (Henna Mustamo) avulla.

Pari pientä tyylirikkoa voisi sentään mainita. Näytelmän aloittaa Lallin ja Piispa Henrikin välisen kohtauksen harjoittaminen teatteriin. Se vie ajatukset ihan muualle kuin päähenkilön mielenmaisemaan, tekee alusta hiukan sekavan. Toisessa näytöksessä on samanlainen, katsojaa tarinan fokuksesta eksyttävä viihtyminen yhden potilaan sivuhenkilön, John Virginin, tarinassa.

Mutta, kärpäsen surinaa nämä. Hullu on hullun komea esitys.

Jaana Semeri

Teatteri Telakka: Hullu. Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Hurme. Valot, äänet ja musiikki Hannu Hauta-aho. Lavastus Hauta-aho, Hurme, Henna Mustamo ja Perttu Sinervo. Puvut Henna Mustamo. Rooleissa Antti Laukkarinen, Kaisa Sarkkinen ja Antti Mankonen. Ensi-ilta Telakalla 8.12.2016.