Kuva Ernest Protasiewicz

Dramaturgi Sinna Virtasen mielestä taiteilijoiden on otettava vastuu siitä, millainen teko esitys on. Pelkkä rötösherrojen osoittelu ei riitä.

Sinna Virtanen valmistui viime vuonna dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta. Virtasen, kuten monien samoihin aikoihin korkeakoulunsa aloittaneiden, opintopolun rinnalla ovat kulkeneet kehityslinjat, jotka muun muassa johtivat vuoden 2015 yliopistoleikkauksiin. Mistä kaikki sai alkunsa, sitä on mahdoton sanoa. Varmaa on vain kokemus, että ”jokin on muuttunut”. Tätä kokemusta Virtanen käsittelee työryhmän sekä vuosikurssikaverinsa ohjaaja Linda Wallgrenin kanssa Ryhmäteatterin tämän syksyn kantaesityksessä Farmissa.

Tärkeimmäksi Farmia edeltäneeksi työkseen Virtanen mainitsee Teatterikorkeakouluun tekemänsä taiteellisen opinnäytteen Mary Anning 1739-1839 -esityksen (2015).

Esitysidea sai alkunsa vuonna 2012 Lontoon Natural History Museumista, jossa Virtanen vieraili ystävänsä, kuvataiteilija Felicia Honkasalon, kanssa.

”Museossa oli näytteillä fossiileja, joiden löytäjä Mary Anning oli. Hän löysi vesiliskojen fossiileja jo ennen darwnismia, mutta naispaleontologina hän on jäänyt historian kaanonin ulkopuolelle. Museossa hänestä kerrottiin vain irrallisia anekdootteja. Se jäi riivaamaan meitä, ja päätimme, että tehdään tästä jokin juttu.”

Produktiosta löytyi Virtaselle iso oma aihe, jossa yhdistyivät aikojen kerroksellisuus, näkymätön historia sekä hänelle tärkeät poliittiset teemat ja kysymykset siitä, miksi meillä on tietynlaisia narratiiveja ja päähenkilöitä. Mary Anningin myötä Virtanen löysi myös uudet kollegat: jo mainitun Honkasalon lisäksi kuvataiteilija Akuliina Niemen, joiden näyttämöajattelu on hänen mukaansa ollut avartavaa.

Virtanen sanoo identifioituvansa kirjoittajaksi. Hän uskoo pitkiin kirjoitusprosesseihin, mutta haluaa lähestyä näyttämöä tekstilähtöisyyden lisäksi myös työryhmän kanssa sekä erilaisten työtapojen ja materiaalien kautta. ”Teksti-näyttämö-vastakkainasettelu tuntuu keinotekoiselta. Teatterintekijänä minua kiehtoo, miten teksti käyttäytyy näyttämöllä ja mitä siitä voi paljastua. Teatterissa tapahtuu aina ennakoimattomia asioita. Yleisöä ja sitä, miten se järjestyy, ei voi ennustaa.”

Lue koko Matti Tuomelan artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 7/2016.