Kuva Pekka Nieminen
Arvostettu ja suuria intohimoja herättänyt Jouko Turkka (1942–2016) jakoi koko uransa ajan yleisönsä keskenään kiisteleviksi osapuoliksi oli kyse sitten lehtien lukijoista tai teatteria ja televisiota seuraavista katsojista. Maria Silden postuumissa henkilökuvassa tutkija Pentti Paavolainen paljastaa omat valintansa Turkan merkttävimmiksi ohjaustöiksi: ”Mainitsemani teokset syntyivät 1970-luvulla, jolloin teatteriesitykset ympäri maan ikään kuin ’keskustelivat keskenään’. Oli relevanttia tulkita suomalaisia klassikoita.”
Näyttelijäntaide ja nykyaika -tutkimusryhmän vetäjä Esa Kirkkopelto kertoo minkälaisena Turkan perintö elää tutkimusryhmän kehittelemässä näyttelijänpedagogiikassa. Teatterityön professori Pauliina Hulkko pohtii, mitä annettavaa Turkan näkemyksellä taiteilijuudesta voisi olla koulutukselle nyt ja tutkija Hannu Tuisku tekee eroa Turkan pedagogiikan ja Turkan tapaan kohdella ihmisiä välille.
Teatterintutkija Petri Tervo pohtii Turkka-myytin rakentumista: ”Turkkaa on pidetty suurena kyseenalaistajana, mutta Turkan maailmankuvan taustalla jylläsi suuria kyseenalaistamattomia tarinoita.”
Lue koko Maria Silden artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 6/2016.
