Kuvassa Susanna Leinonen. Kuva Sakari Viika.
Koreografi Susanna Leinonen tunnetaan siitä, ettei hän kaipaa muiden mielipiteitä. Ehdottomuus on nyt laimenemaan päin.
Susanna Leinonen polkaisee tapaamiseen Kalliossa vanhalla fillarilla, sillä hienompi pyörä varastettiin pihalta. Samalla puolison, Kansallisbaletin tanssija Jouka Valkaman, pyörästä löytyi musta teippi.
”Varkaat merkkasivat sen seuraavaa ryöstöretkeä varten”, Leinonen arvelee.
Mikäli ura koreografina olisi tyssännyt, pyörävarkaus olisi ehkä tullut selvitetyksi. Mutta siitä tuonnempana.
Nyt Susanna Leinonen Company juhlii 15-vuotista olemassaoloa monin tavoin. Leinonen valmistui tanssitaiteen maisteriksi vuonna 2000 ja nousi kansainvälisesti tunnettujen suomalaiskoreografien joukkoon teoksellaan Ei kukaan, vain ystäväsi, joka sai ensi-iltansa Suomen Bagnolet-koreografikatselmuksessa samana vuonna. Siitä tanssijaksi valmistuneen Leinosen ura koreografina lähti kuin varkain liikkeelle.
”Samalla muut lakkasivat pyytämästä tanssimaan teoksiinsa. Mutta en muista, että olisin seissyt sillalla veteen tuijotellen ja ihmetellyt, mikä minusta tulee isona.”
Mitäpä turhaan, sillä seuraavaksi koreografilupaus pokkasi liudan kannustuksia: 2001 Kaapeli-palkinto, 2003 Pro Dance, 2004 Vuoden Tanssinteko, 2004 Suomi-palkinto. Susanna Leinonen Companyn teoksia on esitetty yli 20 eri maasssa. (…)
Paha baletti. Leinosen koreografinen käsiala on uniikki. Lähes uppiniskaisella omapäisyydellä hän on 15 vuoden aikana noussut yhdeksi suomalaisen nykytanssin kiinnostavimmaksi tekijäksi. Teoksissa on millintarkka omaperäinen visuaalinen kokonaisuus, mustanpuhuva tunnelma, hypnoottinen liikkeiden virta ja huipputanssijat.
Baletin tekniikkaa Leinonen ei ole hylännyt missään vaiheessa. Jalkojen aukikierrot, korkeat jalanostot ja ojennetut nilkat luovat pohjaa Leinos-liikkeille, jonka lisäksi hänen ryhmänsä tanssijoiden on hallittava suvereenisti nykytanssin energiset syöksyt, liikkeen pehmeä virtaavuus ja matalalle maadoitetun kehon pudotukset, ylävartalon vääntymät ja köyryt asennot.
Nykytanssijoiden piirissä balettitaustaa pidetään helposti kehosta pois putsattavana ongelmana. Leinonen törmäsi tähän asenteeseen jatkaessaan Turun konservatorion tanssilinjan jälkeen maisteriopintoja Teatterikorkeakoulun tanssitaiteenlaitoksella.
”Balettitaustaani suhtauduttiin kriittisesti, mutta olin toista mieltä. Teatterikorkeakoulussa oli läsnäolopakko ja mielestäni liian vähän tekniikkatunteja. Oli kauhea hätä, että tekniikkani ei kehity tarpeeksi.” (…)
Ankaruudella ja kovalla treenaamisella on usein hintansa. Leinosella se tarkoittaa vakavia kehon hälytyksiä, jolloin kone on ollut pakko pysäyttää ja elämää arvioida uudestaan. Nyt vammojen täysi oppimäärä on toivottavasti suoritettu.
”Nilkka, polvi, pää. Asteittain alhaalta ylös koko kroppa”, Leinonen summaa.
Lue koko Raisa Rauhamaan kirjoittama haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 5/16.
Etusivun kuva Jonas Lundqvist.
