Kuva Noora Geagea
Suomessa postmodernin draaman kulmakiveen, Heiner Müllerin Hamletinkoneeseen (1977), on vain harva tekijä rohjennut tarttua. Annette Arlander ohjasi sen kuunnelmaksi 1989 ja ensimmäinen näyttämöversio nähtiin Turun kaupunginteatterissa 1992 Juha Malmivaaran toteutuksena.
Kirsi Monni laati itselleen soolokoreografian Ofelia-fragmenttien pohjalta 1996. Circus Maximuksen versio toteutettiin Zodiakin näyttämölle kesällä 2000.
Hamletinkoneen viides tuleminen on nyt koettavissa KOM-teatterin uudella Aulanäyttämöllä Lauri Maijalan tulkintana.
KOMin uusklassinen aulatila on kalustettu intiimiksi ravintolaksi pöytineen ja tuoleineen. Näyttämönä toimii portaikko ja sen takana sijaitseva pyöreä aula.
Esityksen lavastus on niukka: punaisessa esiripussa on teksti ”Kuolleiden yliopisto” ja esiripun avautuessa paljastuu kolmisenkymmentä kehystettyä ja kynttilöin valaistua valokuvaa poliittisista ideologeista, hirmuhallitsijoista, filosofeista ja kirjailijoista, myös Müllerin kuva on mukana.
Esiintyjiä on kaksi. Hamletina ilmeikäs Niko Saarela ja muissa – myös kaikissa naisrooleissa – esiintyy musiikillinen monitoimija Marzi Nyman. Maijala on rakentanut monologeista vuoropuhelua rikkaan ja vaihtelevan äänimaiseman kanssa.
Osa teksteistä on sävelletty lauluiksi, jotka Nyman esittää kitaran ja sähköporakoneen tai pianon säestyksellä. Kabaree tarjoilee katsojille mikropopcornia, kuohuviiniä ja yllättäviä äänimaisemia.
Heiner Müller on selittänyt konettaan vertauskuvaksi. Hän varttui kansallissosialistien hallitsemassa Saksassa ja eli DDR:ssä stalinistisen vallan alla. Hänelle valtio ei ollut kaikki ongelmat ratkaiseva jumalkone, vaan säälimätön helvetinkone, joka murskaa yksilöt luodessaan ”uutta ihmistä”.
Hamlet – Müllerin alter ego – seisoo ideologioiden ja utopioiden hautausmaalla kysyen, kuinka voi elää tai vain olla tässä ajassa.
Näytelmän julkaisuvuodesta 1977 maailma on mullistunut. Tuolloin KOMissa julistettiin vallankumousta, Neuvostoliitto oli vielä voimissaan ja muuri jakoi Berliiniä eikä uusliberalistinen überkapitalismi vielä jyllännyt. Müllerin materiaalia olivat myös Unkarin kansannousu 1956 ja Baader-Meinhof -ryhmän teot Länsi-Saksassa seitsemänkymmenluvulla.
Nykykatsojalle tapahtumat ovat kuitenkin etäisiä. Sukupolvien muisti on lyhyt – historiattomuus vallitsee. Heil Coca-cola!
Müllerin tekstejä on pidetty vaikeina toteuttaa näyttämölle niiden tiiviin runollisuuden, viittausten aina antiikin myytteihin ja draamoihin yltävän monikerroksisuuden sekä toiminnallisen tapahtumattomuuden vuoksi.
Kabareemuoto toimii Maijalan Hamletinkoneessa mielestäni oivallisesti. Dadan syntysija, Cabaret Voltaire, sai alkunsa Zürichissä sata vuotta sitten – koinkin Hamletinkoneen myös kunnianosoitukseksi 100-vuotiaalle dadalle!
Kimmo Takala
KOM-teatteri: Hamletinkone. Teksti Heiner Müller. Suomennos Outi Nyytäjä. Ohjaus Lauri Maijala. Lavalla Niko Saarela ja Marzi Nyman. Lavastus työryhmä. Maskeeraus Leila Mäkynen. Puvut Niina Pasanen ja Riitta-Maria Vehman. Valot Atte Pukero. Äänet Jari Rapo. Ensi-ilta Aulanäyttämöllä 7.4.2016.
