Kuvassa Asko Vaarala, Seppo Kaisanlahti ja Antti Hovilainen. Kuva Aki Loponen.
Tuntematon sotilas nousee juoksuhaudoista rynnäkköön uudestaan ja uudestaan. Kajaanin kaupunginteatteri ja ohjaaja Juha Luukkonen iskevät omalla Tuntemattomallaan keskelle keskustelua siitä, mitä sota tekee ihmiselle. Se kohottaa Väinö Linnan Sotaromaanista dramatisoidun teatteritulkinnan universaalille tasolle.
Sota ei poteroitunut mykistyneiden isoisiemme jälkeenjääneisiin kirjeisiin tai kilpistynyt yhä vähenevien veteraaniemme kunniamerkkirivistöihin. Sota jonottaa turvapaikkaa Euroopan piikkilanka-aidoilla, hukuttaa pikkupoikia Välimereen ja määrittelee kiintiöitä pakolaisten määrälle. Sota on nyt enemmän iholla kuin kylmän sodan aikaan.
Uusia ääniä on alkanut kuulua myös Suomen talvi- ja jatkosodan ympäriltä. Ohjaaja Luukkonen lukee Linnaa rohkeasti ohi Edvin Laineen herooisen tulkinnan. Luukkosen Tuntematon pyrkii tavoittamaan rivimiesten hämmennyksen, pelon, kärsimyksen ja kauhun näyttämöllä. Noin neljänkymmenen Linnan henkilön kautta mentaaliseen puoleen pääsee käsiksi.
Menetetty inhimillisyys on sodan iso uhri. Siitä ääriesimerkki on sisältä kivettynyt alikersantti Lehto näyttelijä Niko Karjalaisen jäätävän terävänä tulkintana. Häntä vasten näkyy säälimättömästi sotamies Riitaojan (Mika Silvennoinen) kuolemankauhu.
Kajaanin sotilaat puhuvat puolestaan kolmannessa persoonassa kuolemansa jälkeen. Hieno dramaturginen ratkaisu tuo mieleen Spoon River antologian omia runollisia nekrologejaan lukevat vainajat. Kaikki menettävät henkensä samalla tavalla: kohoavat kaarelle kirkasta ylävaloa vasten. Näin näyttämöllä voi kuolla olematta banaali. Ja koska vainajia tulee paljon ja esitys kestää yli kolme tuntia, katsoja ajautuu mukaan järjettömyyksien toistumisen prosessiin.
Efektiä tukee se, että näyttelijät esittävät useita eri henkilöitä. Se pyyhkii persoonien rajoja. Vahvistuksena Kajaanissa on Projektori-ryhmä. Kaikki heittäytyvät mukaan munaskuita myöten. Aseistariisuva yhteishenki välittyy katsomoon.
Riitta Raunion lavastusratkaisu – pitkät kulkusillat katsomon halki ja reunoilla – vangitsee yleisön taistelutantereelle, Karjalan suohon tai peltoaukealle vihollisen positioon. Olosuhde jatkaa korsujen klaustrofobiaa. Joukot hyökkäävät katsojia kohti ja piiput osoittavat ylävartaloon.
Ilon pilkettä esitykseen tuovat arjen unelmat, kauneimpana niistä Eerolan (Janne Kinnunen) haave puvusta ja polkupyörästä. Musiikkivalinnat ovat kuin sattumia sopassa: Pink Floydin Another Brick in The Wall, Mariskan Kukkurukuu ja Oskari Merikannon Tuima on tuuli.
Keski-Eurooppaa hallitsee toisen maailmansodan osalta kärsimisen muistaminen, sanoi professori Tiina Kinnunen Tuntematon sotilas -seminaarissa Kajaanissa. Milloin uhrien kärsimys nousee meidän sotatulkinnassamme esiin? Tuleeko aika, että voisimme puhua nuorten miesten uhraamisesta?
Tässä se nyt on.
Eeva Kauppinen
Kajaanin kaupunginteatteri ja Projektori-ryhmä: Tuntematon sotilas. Dramatisointi ja ohjaus Juha Luukkonen. Lavastus ja puvut Riitta Raunio. Valot Hanna Käyhkö. Äänet Sinikka Isoniemi ja Juho Lukinmaa. Rooleissa Antti Hovilainen, Seppo Kaisanlahti, Niko Karjalainen, Janne Kinnunen, Satu Lipponen, Juha Luukkonen, Jukka Peltola, Mika Silvennoinen, Heikki Törmi, Teija Töyry, Asko Vaarala ja Esko Vatula. Ensi-ilta Kajaanin teatteritalossa 20.2.2016.
