Kuva YoshI Omori.
Koreografi-tanssija Carl Knifin mukaan elämä on monimutkaisempaa kuin haluaisimme sen olevan.
Tapaan koreografi ja tanssija Carl Knifin Svenska Teaternin henkilökunnan ovella.
”Nyt osaan jo kulkea täällä”, hän sanoo ja pujottelee tottuneesti läpi sen sokkeloisten portaiden, ovien ja käytävien kohti toisen kerroksen Amos-näyttämöä. Päivällä tila on tyhjä, ja sen katsomosta avautuvat seinän korkuiset ikkunat alas Esplanadin puistoon.
Knifin ohjaamaa, Franz Kafkan Muodonmuutoksia-novelliin perustuvaa tanssiteatteriteosta Förvandlingen esitetään tänä keväänä Amos-näyttämöllä. Toteutus on omaperäinen ja taiteellisesti onnistunut läpimurto, joka sai ylistävän vastaanoton.
Tanssiteatteriksi työstetty klassikkonovelli Gregor Samsasta, joka muuttuu hyönteisen kaltaiseksi olioksi, ei kuulosta ihan helpolta tehtävältä.
”Olen työstänyt tätä viisi vuotta. Halusin tehdä tekstilähtöisen jutun ja valita esitykselle oman ryhmäni sijasta uudet raamit. Tarvitsin tekijöitä, jotka ovat erikoistuneet tekstin kanssa työskentelyyn”, Knif perustelee.
Kesti monta vuotta ennen kuin idea meni teatterin johtoportaassa läpi, mutta suostuttelussa auttoivat talon tulisielut, näyttelijät Patrick Henriksen ja Cecilia Paul. He pitivät ehdotusta sitkeästi esillä.
”Näyttelijät halusivat tehdä uutta ja erilaista, tekstin ja liikkeen yhdistävää abstraktia ja groteskia ilmaisua”, Knif kertoo.
Tarkkuudesta vapauteen. Novellissa muodonmuutoksen kokeva Gregor Samsa kuuntelee omassa huoneessaan salaa muun perheen toimia ja tunnelmia.
”Kafkan novelli sisältää paljon päällekkäistä, tiheää informaatiota. Aina kun aloin piirtää tapahtumille kokonaiskaarta tai sen hahmoille psykologisesti loogisia kehityskulkuja, meni mönkään.”
”Oli haastavaa pukea henkilöiden komplisoituja mielenliikkeitä ja keskinäistä kommunikaatiota konkreettisiksi kohtauksiksi liikkeen keinoin. Minun oli oltava herkkänä, etten lähtenyt tulkitsemaan novellia liian yksitasoisesti, sillä samalla olisin kadottanut siinä piileviä oleellisia nyansseja. Novellin hieno oivallus tai teema on se, että elämä on kompleksisempaa ja asiat vaikeampia kuin me ikinä haluaisimme niiden olevan. Tämä teoksen ydinsanoma tekee siitä niin todellisen”, Knif kiteyttää.
Lue koko Raisa Rauhamaan artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 3/2016.
