Kuvassa Heili Meklin. Kuva Elina Brotherus.

Tanssin ja sirkuksen aloilla pätkätyöläisyys ei ole poikkeus vaan sääntö.

”Taiteessa asiat eivät aina mene niin, että aloitetaan jostain, pyritään johonkin ja päädytään johonkin”, tanssija-koreografi Heli Meklin huomauttaa.

”Yritysmaailma voi toimia siten, mutta taiteen kentällä sana ’urapolku’ on hankala. Toki se voi tuntua hämmentävältä, jos taidemaailmaa katsoo ulkopuolelta tällaisessa yhteiskunnassa.”

Meklin määrittelee itsensä nykytaiteilijaksi. Hän kokee hankalaksi tanssija-koreografi-jaottelun. Hänestä on hyvä lähteä liikkeelle siitä, että tanssikentän sisällä on monta kenttää ja siellä voi toimia monissa rooleissa.

”On olemassa niin monia eri toimintamalleja ja -tapoja, etten voi sanoa olevani edes samalla alalla kaikkien kanssa. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että rahoitus kulkee nimellä ’tanssi’.”

Meklinin mielestä tanssin monimuotoisuus on ongelma ainoastaan silloin, jos vain tietyt tanssin muodot katsotaan rahoituksen arvoisiksi.

”On paljon epätietoisuutta siitä, mitä kaikkea tanssi pitää sisällään, ja se on välillä turhauttavaa.”

Tästä näkökulmasta esimerkiksi Tanssin talo -hanke saattaa muodostua problemaattiseksi.

”Ajatuksena Tanssin talo tuntuu hyvältä, ja on hienoa että tanssi saa vihdoinkin näkyvyyttä ja tuodaan oman instituution muodossa suuren yleisön tietoisuuteen. On kuitenkin vaikea ennakoida, minkälaisia lisärakenteita ja työskentelymahdollisuuksia se tuo esimerkiksi minun edustamalleni esittävän taiteen osa-alueelle.”

”On epäselvää, onko tavoitteena luoda niin sanotusti minkä-tahansa-tanssin-talo ja mikä on hankkeen suhde taiteeseen ja taidetanssin eri diskursseihin. Pahin skenaario kai olisi, että Tanssin talo keskittyisi johonkin muuhun kuin taiteeseen, tanssin rahoitus keskittyisi sinne ja muulta kentältä katoaisivat viimeisetkin rahat.”

Meklinin puheesta välittyy käsitys taiteen ja tuotantotapojen saumattomasta yhteydestä. Osalle tekijöistä tuottaminen on osa taiteellista työtä, ja se otetaan huomioon myös apurahaa haettaessa. Meklin ei ole ensimmäinen, jonka olen kuullut sanovan, että toisinaan iso osa työstä tapahtuu näyttöpäätteen äärellä.

Heli Meklinin lisäksi Matti Tuomela haastatteli tanssin ja sirkuksen freelancereita Anni Hiekkalaa ja Kalle Nioa Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehteen. Lue koko artikkeli numerosta 3/2016.