Kuvassa Armi Toivanen ja Sampo Sarkola. Kuva Henrik Schütt.

Armi Toivanen haki New Yorkista uutta virettä näyttelijäntaiteelleen. Chekhov-tekniikasta hän löysi sanoja sille, mitä tekee.

Näyttelijä Armi Toivanen palasi helmikuussa Suomeen vietettyään kolme kuukautta New Yorkissa.

”Loppusyksystä kohdalle osui sopiva hetki lähteä pois. Olin ajatellut, että pitempi aika jossain muualla tekisi hyvää.”

Toivanen oli ollut mukana monissa elokuvissa ja tv-sarjoissa, mutta väsymys painoi päälle. Pääsyy New Yorkiin lähdölle oli kuitenkin ammatillinen. Hän opiskeli New Yorkissa Chekhov-tekniikkaa Lenard Petitin Michael Chekhov Acting Studiolla.

”Lähdin Chekhov-kurssille löytääkseni jotain, mikä on minulle vaikeaa. Ja se toimi. Oli ihanaa lähteä aloittamaan nollasta, unohtaa kaikki mitä olen tehnyt. Kukaan ei tuntenut minua eikä tiennyt, mitä teen.”

Mielikuvitus materiaalina

Chekhov-tekniikkaa opettavat ja harjoittavat haluavat olla tarkkoja käsitteiden määrittelyssä. Koska kyseessä on järkeilyä karttava, intuitiivisia ja assosiatiivisia mielikuvia esiin nostava ja kehollista tietämystä korostava suuntaus, se ikään kuin vie harjoittajiltaan sanat suusta. Armi Toivanen purkaa aihetta oman näyttelemistapansa kautta.

”Olen aina ollut ihmisten tarkkailija. Teen huomioita ihmisten tavasta olla ja puhua, kuvittelen tuntemattomille elämän ja ihmissuhteet. Huomaamattani alan puhua kaverin murretta.”

”Kehollistan siis toisen ihmisen itsessäni. Mielikuvitus vaikuttaa fysiikkaan ilman tietoista ajatustoimintaa siinä välissä.”

”Chekhov-tekniikka vapauttaa kääntymästä liikaa omaan sisimpään. On harhakuvitelma, että näyttelijän pitää saavuttaa joku aito tunne. On inhimillisesti mahdotonta toistaa monta kertaa samaa ’aitoa’. Tekniikka on kehollista siten, että se vapauttaa kehon tietämyksen. Keho tietää enemmän kuin mieli osaisi edes ajatella.”

Seuraavaksi Toivanen soveltaa oppejaan käytäntöön Helsingin kaupunginteatterissa huhtikuussa ensi-iltansa saavassa esityksessä Venus turkiksissa, joka on huumoripitoinenkin trilleri. Monet yhdistävät Armi Toivaseen koomiset hahmot, vaikka 35-vuotias näyttelijä on tehnyt urallaan monenlaisia rooleja.

”En tykkää pelkästään hauskuuttaa tai synkistellä. Komediassakin tulee olla aitoja henkilöitä ja draamaa. Teen kaikenlaiset roolit tosissani”, Toivanen nauraa.

Lue koko Nina Jääskeläisen artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 2/2016.