Kuvassa Sari Jokelin ja Mia Vuorela. Kuva Jukka Kontkanen.
Mirja Kuivaniemen viime vuonna ilmestyneestä paksusta Siantappajat-romaanista Seinäjoen kaupunginteatterin isolle näyttämölle tehty näytelmä käynnistyy trillerin tapaan. Kuuluu laukaus ja nainen sanoo, että hän on tappanut ihmisen.
Kotimaisessa kantaesityksessä nainen hyppää autoon ja ajaa hyisessä joulunaluskelissä Jyväskylästä kohti lapsuuden maisemia jossain Pohjanmaalla. Sikapistooli, perintöase, sattui käteen melkein vahingossa. Pian selviää, että naisella on takanaan suhde naimisissa olevaan mieheen.
Mumma istuu takapenkillä autossa, joka on näyttämöllä keskeisenä lavastuksen elementtinä. Sieltä hän laukoo pohjalaismurteella nasevia kommentteja. Ne ovat Eija-Irmeli Lahden ohjaaman parituntisen esityksen suola.
”Onneks ei tartte enää elävänä sun kyydis olla”, mumma (Sari Jokelin) tokaisee, kun Maria (Mia Vuorela) kaahaa valtateitä eteenpäin sokean epätoivon vallassa. Rakkaudeksi kutsuttu tunne repii Mariaa, joka tasapainoilee nykyisten ja entisten rakkauksien ja menneisyydestä nousevan isoäidin äänen ristivedossa.
Vastakkain ovat Marian illuusiot ja mummon edustamat realiteetit. Takaumissa palataan nuoruuden tanssilavoille ja kotitalon tupaan, Petroskoihin, kylpylään ja Kreikkaan.
Musiikki kuljettaa esitystä ajassa. Hienoa todellisuuden kuvaa piirtävät näyttämölle liu’utetut ABC-huoltoaseman kahvio ja hautausmaa.
Seinäjoen kaupunginteatteri: Siantappajat. Dramatisointi Mirja Kuivaniemen kirjan pohjalta Kuivaniemi ja Vesa Tapio Valo. Ohjaus Eija-Irmeli Lahti. Lavastus Teppo Järvinen. Puvut Riikka Aurasmaa. ValotTomi Suovankoski. Äänet Sami Silén. Rooleissa Mia Vuorela, Sari Jokelin, Ilkka Koivula, Jukka Puronlahti, Topi Kohonen, Anelma Kantola ja Erik Kantokoski. Kantaesitys suurella näyttämöllä 30.10.2015.
Lue Aune Warosen arvio Siantappajista Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 8/2015.
