Heikki Nevala: Huvielämän kiertolaisia. Kotimainen sirkus- ja tivolitoiminta 1900-1950. Keravan museo ja Sirkuksen tiedotuskeskus 2015. 171 s.

Heikki Nevalan historiikki Huvielämän kiertolaisia. Kotimainen sirkus- ja tivolitoiminta 1900-1950 on eläväinen ja kattava yleisesitys sirkuksen vaiheista osana kulttuurihistoriaamme. Nevala painottaa aiemmin vähemmän tutkittuja alueita, kuten itsenäistymisen jälkeistä aikaa.

Euroopassa suositulle sirkustaiteelle oli 1890-luvulla vahva sosiaalinen tilaus myös Suomessa. Suurin osa suomalaista kaupungissa ja maaseudulla teki raskasta työtä, eikä teatterissa käynti kuulunut rahvaan tapoihin.

Sirkus alkoi kehittyä markkinapaikoilla ja toreilla. Kiertävät seurueet tarjosivat teltoissaan akrobatiaa, nuorallatanssia, jongleerausta, kuplettilauluja, taikatemppuja ja pantomiimia. Painiottelut ja voimanostajat houkuttelivat yleisöä haastamaan ja osallistumaan.

Aikalaislähteitä eli lehtikirjoituksia ja valokuvia eri puolilta maata nivotaan tarinaan. Esiin tulee vanhahtava, lystikäs kieli, sekä erilaisia sirkuksen kirvoittamia kannanottoja, asenteita ja suoranaisia pelkojakin.

Sirkus ei säästynyt poliittisilta kiistoilta, kuten fennomaanien ja ruotsalaisuusliikkeen taisteluilta 1900-luvun alkuvuosina. Sirkuksen vetovoimaa pidettiin syynä tyhjiin teatterisaleihin. Toimittajat parjasivat yleisön taidemakua, joka ”pajatsujen eli klovnien tempuille on suosiollisempi kuin jalostawammille huwituksille.”

Teatterin ja sirkuksen vastakkainasettelusta, sekä eläimistä ja myös lapsityövoimasta sirkuksessa on omat artikkelinsa. Lapsityövoimaa käsittelevä osuus jättää huomioimatta sen, että kiertävään sirkussukuun syntyneelle ammattiin suuntautuminen pienestä saakka oli kuin verenperintöä.

Keskeisten instituutioiden historiaa on henkilöity. Johtajia ja esiintyjiä, joista jälkimmäisessä joukossa on useita naisia, esitellään seikkaperäisesti. Sirkusten ja tivolien aikakausista ja tarjonnasta kerrotaan linjakkaasti ja tarkasti.

Helsingin Töölössä vuosina 1910-1926 toimineen sirkus Hippodromin näytäntökaudet on esitelty vuosi kerrallaan. Hippodromin kansainvälisesti tasokas ohjelma, josta mainittakoon vaikkapa syksyn 1911 suosikeiksi nousseet kouluratsastus ja vikellys-, eli taitoratsastusnumerot, voitti ihmisten sydämet. Tuodessaan ennennäkemättömiä sirkuslajeja maailmalta ja valloittaessaan väkeä toistuvasti syksyisin Hippodrom oli sinetöimässä sirkuksen aseman kotimaisessa kulttuuri- ja huvielämässä.

Sirkusyrityksien toimintaa ja alan ammatillistumista vaikeutti kuitenkin 1920-luvulla kiristynyt huviverotus.

Nevalan teoksen eteneminen on paikoin luetteloivaa, mutta lukukokemus on hauska. Tyyliltään teos tavoittaa kiehtovan karnevalistisuuden, jollainen sen dokumentoima ilmiö lienee aikanaan ollut.

Jos haluat lukea surmanajajasta jättiläisteräspallossa, albiinosta kahlekuninkaasta, tai Töölönlahdessa uivasta jääkarhusta huhtikuussa 1937, sinun on ehkä kirjoitettava joulupukille.

Maija Jelkänen