Kuva Sakari Viika.
Suomen Kansallisbaletti on viime vuosina ottanut elintärkeitä harppauksia tavoissaan tuottaa elämyksiä ja markkinoida niitä. Kun perinteiseen sekoitetaan estoitta uutta, on vaarana kuitenkin baletin selittämättömän taian hukkuminen. Niin käy Kenneth Greven Pienessä merenneidossa. Tuotannossa on liikaa yritystä, ja se on liian esillä. Teknologia ja moderni pinta saavat pääosan.
Esityksen kerronta liikkuu turhan monella tasolla, vaikka onkin kiinnostava idea tuoda kirjailija osaksi satuaan. Traaginen rakkaus syntyy ja kuolee merenneidon ja prinssin sekä kirjailijan ja hänen luomansa hahmon välillä. Päätös sisällyttää H. C. Andersenin muista saduista tuttuja hahmoja tähän tarinaan osoittaa, että nyt tehdään ennen kaikkea kunniaa satusedälle. Greven aiemmasta Andersen-tulkinnasta tuttu Segwayllä näyttämön poikki liukuva Lumikuningatar kiteyttää samalla kaikkialle tunkeutuvan teknologiahypen ja uudistumispaineen.
Kun megatarinan päälle liimataan vielä nauhalta kuuluva kertojanääni, käy eläytyminen itse satuun haastavaksi. Siirtyminen liikkeen, äänen, tekstin ja videon tulkintarekisterien välillä on raskasta.
Hetkittäin hauska 3D-kokeilu osoittaa ennakkoluulottomuutta, mutta esimerkiksi tanssijoiden reaaliaikainen heijastaminen taustakankaalle ei tuo tarinaan kerroksia vaan pakottaa katseen harhailemaan. Se ei ole tasapainossa Erika Turusen puvustuksen kanssa, joka on fantastinen sanan kaikissa merkityksissä.
Päärooleissa Lucie Rákosníková ja Michal Krcmár tulkitsevat kipua ja unelmia kauniisti, mutta koreografia ei tarjoa nykytanssia ja balettia yhdistelevälle liikkeelle riittävästi tilaa. Tuomas Kantelisen elokuvallinen sävellys tasapainottaa hieman kaoottista tunnelmaa. Muutamista vau-hetkistään huolimatta Pieni merenneito on ristiriitainen – kädenlämpöisellä tavalla.
Henna Raatikainen
Suomen Kansallisbaletti: Pieni merenneito. Koreografia, dramaturgia, tekstit Kenneth Greve. Musiikki Tuomas Kantelinen. Musiikinjohto Robert Reimer / Mikhail Agres. Puvut Erika Turunen. Valot Kalle Ropponen. Lavastus takis. Projisointi Jouka Valkama. Naamiointi Virpi Ketko. Tanssi mm. Lucie Rákosníková, Michal Krčmář, Rebecca King, Nicholas Ziegler. Ensi-ilta 23.10.2015.
