Ohjaaja Juha Luukkonen ja monissa hänen esityksissään näytellyt Jukka Peltola ovat turhautuneet tuotantotuutteihin. Projektori-ryhmän uusinta esitystä Pyhä ja Paha tehdessään kaksikko mietti paitsi taiteilijan tekemiä uhrauksia myös laitosteatterin latistavia käytäntöjä.

Jukka Peltola ja Elina Ylisuvanto Juha Luukkosen ohjaamassa Kymenlaakson laulu -esityksessä (2014) Kouvolan teatterissa. Kuva Aki Loponen.

Tukahduttavat tuotantotuutit

”Kyllästyimme kuvioon, johon niin sanotuissa virallisissa teattereissa törmää aina. Niillä ei ole ollut tuossa produktiossa mitään merkitystä”, Luukkonen sanoo.

Hän kritisoi käytäntöä, jossa esitys puserretaan saman tuotantotuutin läpi.

”Jo ensimmäisissä suunnittelupalavereissa puhutaan sisällön sijaan siitä, kuinka paljon esityksessä kiroillaan.”

Sen sijaan että mietittäisiin, mitä esityksellä halutaan sanoa, keskitytään pohtimaan, paljonko esitys saa maksaa, missä voidaan säästää, paljonko sen pitää tuottaa, ketkä kaikki ehkä loukkaantuvat ja onko siinä yhtään huumoria tai pelkkää synkkyyttä. Ja ei kai se vain kestä yli kahta tuntia.

On tietty harjoitusaikataulu, tietty määrä harjoituksia, valmistavat harjoitukset, sitten tulee yleisö, mietitään kohderyhmiä, mietitään, milloin tätä kannattaisi esittää.

”Lopputulemana on, ettei kukaan oikein rehellisesti ole koko juttuun tyytyväinen.”

Luukkonen korostaa, ettei hän vastusta työaikoja tai sitä, että esitykselle sovitaan harjoitusaikataulu.

”Vaan sitä, että järjettömän pelon takia omaperäisyys ja kaikenlainen tekotapojen ja sisältöjen haastaminen tukahdutetaan.”

Luukkonen myöntää, että on suureksi osaksi saanut tehdä, mitä on halunnut. Mutta tilanne on viime vuosina kiristynyt. Perusedellytykset teatterin tekemiselle ovat kaventuneet: pitäisi tehdä nopeammin, tehokkaammin ja myyvemmin.

”Olen väsynyt tappelemaan maakuntateattereiden talouspäälliköiden kanssa, jatkuvasti vaatimaan itselleni olosuhteita ja toteamaan kerta toisensa jälkeen, etten saa niitä millään muulla kuin järjettömällä tappelemisella.”

Romantikko, kyynikko, idealisti ja ihmisvihaaja

”Meille esitetään kysymys, että jos sinun lapsesi on kuolemassa, kumpaa hän tarvitsee, kirjastoa tai sairaalaa. Mutta ne eivät ole vastakkaisia asioita. Ei maailma ole niin mustavalkoinen”, miehet sanovat.

Luukkonen sanoo, että hänessä käyvät jatkuvaa taistelua romantikko ja kyynikko sekä idealisti ja ihmisvihaaja.

”Se on hirveää, koska tiedän jo kokemuksesta, että jos tälle maailmalle antaa periksi eli kyynistyy, se on tuhoavaa. Siitä tulee seinähulluksi.”

Molemmat pitävät ajatuksesta, että omenapuu on istutettava tänään, vaikka tietäisi, että maailma tuhoutuu huomenna.

Lue koko Aune Warosen haastattelu Juha Luukkosesta ja Jukka Peltolasta Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 4/2015.