Näyttelijät vaihtavat työkseen rooleja – ja välillä myös alaa. Jari Nissinen julkaisi esikoisromaaninsa ja teatterinjohtajanakin työskennellyt Pekka Strang ryhtyi ohjaajaksi.

Kuvassa Pekka Strang. Kuva Henrik Schütt.

Kirjoittaminen on Paha mieli -esikoiskirjansa vasta julkaisseen Jari Nissisen mielestä kokonaisvaltaisempaa kuin näytteleminen. Kuvauksissa ja harjoituksissa on paljon muita ammattilaisia, joilta näyttelijä saa roolityöhönsä eväitä, mutta kirjoittaessa kaikki pitää luoda yksin tyhjästä.

”Sekä kirjoittaessa että näytellessä pitää käyttää mielikuvitusta. Molemmat ammatit vaativat eläytymistä ja luovuutta sekä omien kokemusten työstämistä. Minulle on kummassakin työssä tärkeää, minkälaisen suhteen henkilö luo häntä ympäröiviin ihmisiin, ilmiöihin ja maailmaan”, Nissinen uskoo.

Hän uskoo, että näyttelijäntyöstä on hyötyä hänelle, kuten myös monelle muulle kirjoittavalle näyttelijälle.

”Siitä on etua ainakin roolihahmojen ja dialogin luomisessa. Näyttelijän tausta tuo teksteihini ruumiillisen, fyysisen ulottuvuuden. Sanat ikään kuin lihallistuvat näyttelijätaustan vuoksi vähän herkemmin ja konkreettisemmin.”

Näyttelijästä ohjaajaksi ja toisinpäin

Näyttelijä Pekka Strang myöntää, ettei ole ennen tämänkeväistä ohjaustyötään ymmärtänyt, mitä ohjaaja todella tekee. Hän on arvostanut hyviä ohjaajia ja ohjauksia, mutta vasta oman kokemuksen myötä arvostus koko ammattikuntaa kohtaan kasvoi. Tärkeä lähtökohta oli antaa näyttelijöille tilaa näytellä niin hyvin kuin mahdollista.

”Voin puhua vain itsestäni, mutta näyttelijänä on joskus tuntunut siltä, että tehtäväni on ylittää esteitä, joita ohjaaja luo johdatellakseen minua haluamaansa ilmaisuun.”

Ohjatessaan Strang pyrki samastumaan myös näyttelijän asemaan.

”Ohjaajan tuolista on helppoa näytellä. Monet ohjaajat kysyvät näyttelijöiltä, miksi he eivät vain tee kuten sanotaan. Siihen on miljoona syytä, joista keskeisin on se, että näyttelijän ilmaisu on alkanut jo paljon aikaisemmassa vaiheessa, eikä sen muuttaminen tunnu luontevalta.”

Ohjatessaan Strang myös oppi paljon näyttelemisestä. Hän tajusi, ettei näyttelijänä kannata piilotella mitään ja ettei ole tarpeen tehdä liikaa koukeroita roolin sisäistämiseksi. Ilmaisu on puhtainta silloin, kun se on suoraa ja mutkatonta.

Lue koko Matti Tuomelan haastattelu Pekka Strangista ja Jari Nissisestä Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 4/2015.

Etusivun kuvassa Jari Nissinen. Kuva Tommi Tukiainen.