Wusheng Company tuo Helsinkiin suomenkielisen Peking-oopperan. Sen taistelukoreografiat ovat millintarkkoja, kuten Peking-traditiossa aina.
Kuva Mitro Härkönen.
Antti Silvennoinen ja Tero Saarinen nojaavat seinään, jotta saisivat neljästä lyhyestä lipputangosta sekä viireistä kootut häkkyrät pysymään paikoillaan selkänsä takana ja kiinnitetyksi niiden pitkät nyörit rintansa ympärille. Operaatio kestää vartin, sillä narut on solmittava aivan tietyllä tavalla eivätkä vaatteiden monet liehukkeet saa joutua väärään asentoon.
Tämä on vain pieni osoitus siitä, kuinka tarkkaa kaikki on Peking-oopperassa, vaatteet, päähineet, rekvisiitta, liikkeet, roolihahmot ja mimiikka.
Antti Silvennoinen on opiskellut Peking-oopperaa Kiinassa samoin kuin Elias Edström, jonka kanssa Silvennoinen perusti Wusheng Companyn vuonna 2011. Se valmistaa nyt Helsingin juhlaviikoille ensimmäisen suomenkielisen Peking-oopperaesityksen nimeltään Viimeinen taistelija.
Kansallisteatterin lavalla nähdään Silvennoisen, Edströmin ja Saarisen lisäksi näyttelijä Ville Seivo sekä 16 suomalaista wushu-taistelutaitojen osaajaa ja akrobaattia. Ensi-illan ohjaa Silvennoisen opettaja, Peking-ooppera-artisti Lü Suosen. Siis miehiä kaikki. Silvennoisen mukaan Peking-oopperassa voi tosin esiintyä myös naisia.
”Tämä tarina sijoittuu kuitenkin sotatantereelle, joten esityksessä naisrooleja ei ole”, sanoo Silvennoinen.
Samalla hän näyttää, kuinka naisroolien sipsuttavat ja sievistelevät hahmot eroavat liikemateriaaliltaan huomattavasti suuri-eleisiä, kaarevia ja aksentoituja liikkeitä tekevistä mieshahmoista.
Lue koko Minna Tawastin artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 4/2015.
