Ensin hämärässä valossa näkyvät vain paljaat sääret. Ne toistuvat vinon peilin kautta ja lepäävät ensin siveästi suorina, sitten viehkeästi ristissä ja kohta röyhkeämmin auki ja koukussa. Peilien alla, osin piilossa makaavat taiteilijaprofessori, tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunula Oulusta ja oululaislähtöinen tanssitaiteilija Johanna Tuukkanen Kuopiosta. Heidän yhteinen teoksensa, Oulussa ja Kuopiossa tammi-helmikuussa esitetty Panopticon käsittelee yhteiskunnan säätelyä ja kontrollia. 
Sääret jatkavat tanssiaan. Ne muodostavat lähes surrealistisia muotoja, jotka tuovat mieleen amerikansuomalaisen valokuvataiteilijan Arno Rafael Minkkisen alastomat omakuvat.
Yli-Maunula ja Tuukkanen asettuvat tietoisesti kuvataiteen historiaan näyttämön takaseinään heijastettavien tanssivien, alastomien vartaloidensa kautta: Tuukkasessa voi nähdä espanjalaisen taidemaalari Francisco de Goyan Alastoman Majan, Yli-Maunulassa kolumbialaisen taidemaalarin ja kuvanveistäjän Fernando Boteron neofiguratiiviset, uhkeat naishahmot. Tai päinvastoin.
Kuva Janne-Pekka Manninen.
Lue lisää pohjoisen tanssin kansainvälisestä mahtinaisesta Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 2/2015.
