Kuva Ian Douglas.
”Tuhlaan paljon aikaa, olen myöhässä, yritän pitää itsestäni huolta. Uuden teoksen tekeminen on aina synkkää, koska kuolema on aina läsnä. Jos ei ole, teos ei ole hyvä. Jonkin on oltava uhattuna – jonkin on kuoltava. Mutta järjestelmällinen prosessini ei ole, se on eloonjäämistä”, nykytanssin ihmemies Jeremy Wade kertoo.
Ohjaaja ja koreografi käsittelee teoksissaan kuolemaa, mutta tahtoo herättää meidät nykyhetkeen.
Lue Waden haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 2/2015.
