Pietarin valtiollisen teatteritaiteen akatemiassa kuri on tiukka.

Venäjä-polun ensiaskeleet Raisa Hyväri otti mutkan kautta Glasgown yliopistossa.

”Opiskelin siellä aluksi taidehistoriaa, ranskaa ja sosiologiaa, mutta vaihdoin sosiologian venäjään.”

Teatteri on Hyvärillä verissä. Ennen Skotlannin kieppiä hän uppoutui teatterin maailmaan Oulun Työväen Näyttämöllä ja kaupunginteatterissa, joissa myös hänen isänsä Pekka Hyväri on näytellyt.

”Hyvä ystäväni Ella Mustajärvi opiskeli näyttelijäksi Pietarin valtiollisen teatteritaiteen akatemiassa, ja ennen pääsykokeita kyselin häneltä neuvoja.”

Yksi neuvoista oli, että valitse pääopettajaksi Grigori Kozlov, sillä masteri täytyy valita jo hakuvaiheessa.

”Venäjällä pitää tietää, kenen oppilaaksi haluaa pyrkiä. Kouluun ei vain yleisesti haeta ja myöhemmin päätetä, kenen kurssilla haluaa opiskella.”

Kesällä 2010 Raisa valmistautui pääsykokeisiin, jotka kestivät kolme viikkoa. Hän opetteli huolellisesti valitsemiaan tekstejä venäjäksi.

”Minulla oli kokeissa sellainen olo, että nyt menee putkeen. Adrenaliini virtasi ja pursuin vimmaa.”


Kieli heti haltuun. Ilman kielitaitoa opiskelu on mahdotonta, sillä esimerkiksi kaikki kokeet ovat suullisia.

”Minulle annettiin puoli vuotta aikaa opetella venäjän kieli.”

Paineessa ihminen saattaa olla parhaimmillaan.

”Onnistuin, vaikka aksentistani kyllä huomauteltiin.”

Saman puolen vuoden aikana näyttämötyön tunneilla tehtiin vain ei-verbaalisia harjoitteita. Hyväri sanoo, että kun opiskelijat pääsevät sisälle akatemiaan, jotkut menevät lukkoon.

”Jumi on kuin pakkopaita, omat demonit jylläävät päässä.”

Lue koko Jyrki Liikan haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 8/2014.