Katutanssin mestari opiskelee tanssitaiteen laitoksella, esiintyy muiden teoksissa ja valmistaa omia koreografioita.
Kuva Heikki Tuuli.
Suomessa ei vuosittain törmää uusiin, pysäyttäviin tanssijakykyihin. Näin Ima Iduozeen lavalla ensimmäisen kerran URB-festivaalilla vuonna 2012. Breakdancen kolminkertainen Suomen mestari oli pyrkinyt Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen linjalle ja valmistanut sitä ennen itselleen nykytanssisoolon. This is the Title oli täynnä vahvaa, kirkaslinjaista ja sulavaa liikettä. Tanssija tuntui kasvavan lattiasta, liikkuvan jonkin sisäisen voiman vetämänä ylös ja taas alas, imevän katseet itseensä. Iduozee ei ollut pelkästään katsottavana, katsojat olivat näkemässä.
Nyt Iduozee, 26, on opiskellut Teatterikorkeakoulussa kaksi vuotta ja esiintynyt muun muassa Sonya Lindforsin ja Tero Saarisen teoksissa – viimeksi Saarisen Morphedissa. Hän on myös valmistanut Perfect Day -koreografian Kaisa Torkkelille (2014). Lokakuussa sai ensi-iltansa taiteilija Marita Liulian yhdessä balettitanssija Minna Tervamäen ja Iduozeen kanssa valmistama Swan Song. Siinä Iduozeella on käärmeen rooli.
”Tanssiosuus koostuu soolostani ja Minnan Kuoleva joutsen -variaatiosta. Kolmas osa kokonaisuutta on duettomme. Esityksestä tulee hyvin visuaalinen, kun kokonaisuudesta vastaa multimediataiteilija. Mukana on muun muassa valtavan kokoisia projisointeja, Maritan uusi tanssilyhytelokuva sekä Tomas Djupsjöbackan elävää musiikkia. Työskentely on ollut kollektiivista.”
Koreografian valmistaminen yhdessä jonkun toisen kanssa on tietenkin erilainen prosessi kuin yksin tekeminen – tai päättäminen. Swan Songia on työstetty suhteessa valmiiseen käsikirjoitukseen. Aikaisemmin Iduozee on tehnyt koreografioita omista lähtökohdistaan.
”Nyt on ratkaistava asioita muillakin kuin itselle tyypillisillä tavoilla. Aluksi mietin, että on suuri haaste löytää yhteinen sävel, koska meillä on Minnan kanssa kovin erilaiset valmiudet. Yhteistyömme on kuitenkin ollut tehokasta, ja prosessi on osoittautunut hedelmälliseksi. Olemme päätyneet käyttämään paljon partneroinnin tarjoamia mahdollisuuksia.”
10-vuotias Ima ihastui breakin maailmaan tyypillisesti musavideoiden kautta. Töölön kisahallissa pyöritettiin paria vhs-kasettia ja matkittiin amerikanmuuveja vuonna 1998. Hiphopissa kiehtoi koko kulttuuri: yhteisöllisyys, musiikki, asenne, radikaalius.
”Kisahallissa treenasi siihen aikaan muutama break-kokoonpano, jotka ottivat pikkupojan siipiensä alle. Touhu oli melko kotikutoista. Harvassa tanssikoulussa oli minkäänlaista break-opetusta. Nykyäänhän katutanssit ovat nuorten keskuudessa ykkösjuttu, tanssikoulujen kassamagneetti.”
Pojasta kasvoi mestaruustason breikkaaja, joka kilpaili tv-kisa Dancen finaalissa 2011. Hän kiinnostui myös nykytanssista ja alkoi treenata Tanssivintillä vapaaoppilaana sekä esiintyä musikaaleissa. Lisäksi hän treenasi paljon itsekseen.
”Break-taustastani on ollut hyötyä lähes kaikissa produktioissa. Vahva kokemus lattian käytöstä on päivänselvä etu – 80 prosenttia breakistä on lattiatyöskentelyä. Mutta breakin tyypillisin ilmaisu on paljon rajatumpaa kuin nykytanssin. Breakiin liittyy lisäksi tietty maskuliinisuus, ja treenaamista motivoi tanssitaistoihin eli battleihin valmistautuminen.”
Breikkaajan läsnäolo näyttämöllä on yleensä aina tunnistettavaa; se on voimakkaan intensiivistä ja tuntuu haastavan yleisönkin. Iduozee myöntää, että hänen tanssissaan varmaankin näkyy breakille ominaista aksentointia ja virtuositeettia. Hän kuitenkin huomauttaa, että vasta nykytanssiin tutustuttuaan hän pääsi käyttämään koko kapasiteettiaan ja sellaisia liikelaatuja, joille ei aiemmin löytynyt väylää.
Lue koko Minna Tawastin artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 7/2014.
Etusivun kuva Heikki Tuuli.
