Kristian Smeds pukeutui 1987 kuolleen kittiläläisen kulttitaiteilijan Kalervo Palsan nahkoihin kuin rituaaliasuun. Palsan Getsemanen tenu-ukkojen heimoteatteri eli nyt Kansallisteatterin lavalla, joka pyöri Haaveiden Amandan ympärillä. Timo Kämäräisen kitara sähköisti tämän Smeds-Palsa doppelgängerin kuolemantangoa läpi peräkylän ahterin Sierra Nerolandian räjähtävään homorokkiin ”Nyt nussitaan!” Mieleen tuli 1980-luvulta Ryhmäteatterin Mr Evergreen, missä Rekku Reckhardt lavalla teki teatterista rokkia.
Palsa eli rokin kääntöpuolella ja kärsi rakkauden puutteesta. Hän kuvitteli olevansa mielisairas ja paini taiteessaan runkkauksen onnen ja sitä seuraavan syyllisyyden tunteen kanssa. ”Jumala rankaisee onaniasta kuolemalla, joka on tehtävä itse hirttäytymällä.” Palsa teki omat moraalisääntönsä ja pisti Laestadiusta paremmaksi.
Palsa oli naisia kaukorakastava, kullinsa mittainen mies. Smeds maalasi akatemia-ajan Palsana alastomasta mallista oman kullinsa kuvia. Kun akatemian lehtori erotti hänet luokalta sanoen ”ettei Palsasta tule kirveelläkään maalaria”, kosti Smeds nyt kaikkien nöyryytettyjen puolesta kastroimalla leukullaan akatemian kullivallan.
Smedsin oma elämä oli lavalla mukana, jopa rekvisiitoissa. Ämpärit, joissa Palsa-Smeds kiehutti viinapäätä, olivat Tuntemattomasta sotilaasta, hirttoköysi Jumala on kauneudesta. Kysymys oli sovituksesta. Miten sovittaa itsensä yhteiskunnan ja oman pahuutensa kanssa. Smedsin oli näyteltävä rooli itse, koska tämä ei ollut vain näyttelemistä, vaan tilitys. Palsan piehtarointi Getsemanen tuskissa sopi Smedsin dostojevskipirtaan. Löytää pahin vihollinen sisimmästään – ja rakastaa sitä, on kaiketi Jeesuksen pahin käsky.
Hauska filosofi Slavoj Zizek puhuu Lacanin suulla ”lamellasta`” liukkaasta voimasta, joka lupaa elämää ja vaatii kuolemaa. Ihmistä repii kolme voimaa; Se, mitä haluat olla, se, mitä ympäristö haluaa sinun olevan – ja kolmas ”lamella”, oma margariinisi. Smeds-Palsa ratkaisi ongelman heti kärkeen julistamalla itsensä neroksi, Janten kiusaamislain rikkuriksi ja margariinin ystäväksi. Margariinia käytettäisiin sekä runkkuun että köyteen; rikokseen ja rangaistukseen. Palsa petti köyden ja säästi liukkaat nyrkkikyllikilleen. Myöhemmin hän rakastui patteriin.
Kullervo Palsan kiveksissä kiehui katkeruus. Taide oli Kosto systeemille. Smeds iski Palsan ristin palasiksi itseensä Getsemanen verisaunassa, sodassa oman tuntemattomansa kanssa. Todellisuus oli astua teatteriin erään mieskatsojan saatua sairauskohtauksen juuri Smeds-Palsan kuolinkohtauksessa. Miten esitys olisi jatkunut, jos mies olisi kuollut?
Zizek nostaa esiin Dostojevskin novellin Bobokin, missä henkilö kuulee ruumishuoneella kuolleitten juttelevan estottomasti ja rivosti. Palsan sarjakuvaeepoksessa Eläkeläinen muistelee nekrofiiliksissä raiskaamiaan ruumiita. Tämä jatkuva seksuaalisten perversioiden purskahtelu Palsan teoksissa olivat kuolemalta saatu lupakirja rellestellä yli hautojen. Palsan mielestä hänen taiteensa tuli herättää skandaali. Smeds riehui yöteatterissaan esiin kaiken sen kouristuksen kauneuden, mikä ulkonaisesti ujon Palsan päässä paloi jäätyneenä.
Palsa oli nihilisti-karnevalisti, joka uskoi yhteiskunnallisen rappion raukeavan yleiseen irstailuun. ”Sitten on rauha maassa, kun homot nussivat Mannerheimintiellä.”
Tämähän on kuin suoraan Gargantuan oppikirjasta, ja sitähän Palsa-Smeds tarkoitti yöteatterillaan: Yöläisten vallankumousta! Smeds pisti vanhat traditiot itsetekemäänsä Palsan arkkuun ja nousi kuolleista ennätysrunkkuun.
Erkki Pirtola
