Rimpparemmi täyttää 40 vuotta. Se aloitti kansantanssiryhmänä, mutta yhdistää nykyisin esityksissään nykytanssia kansantanssiin. Rovaniemeläisessä ryhmässä on neljä ammattitanssijaa ja kaksi muusikkoa, sen johtajana toimii koreografi Matti Paloniemi. 
Rimpparemmi on muuttunut kansantanssiryhmästä tanssiteatteriksi. Mitä tämä pitää sisällään?
Nimenmuutokselle oli hyvin luonnollinen selitys: olemassa oleva ohjelmisto oli jo vuosia ollut paljon muutakin kuin kansantanssia. Tanssiteatteri antaa enemmän mahdollisuuksia, eikä se rajaa tekemistä vain yhteen asiaan.
Mitä on kansantanssi nyt?
Olen ollut kohta kaksikymmentä vuotta tanssialan ammattilaisena. Taustani on kansantanssissa, joten olen pohtinut kysymystä aikanaan paljon. En ole kuitenkaan viimeisten vuosien aikana asiaa enää miettinyt. Määritteleminen ei ole minulle mitenkään tärkeää. Vastausta en tiedä. Mutta ainakin polkka liittyy kansantanssiin. Ja hapanmykky (kansantanssin askelikko, toim.huom.).
Miksi Rovaniemellä on hyvä tehdä tanssitaidetta?
Rovaniemi on kansainvälinen kaupunki. Siellä käy paljon matkailijoita eri puolilta maailmaa. Mutta parasta ovat kaupungin tarjoamat haasteet: kaupungin tuki on minimaalinen ja esiintymistiloja ei juuri ole, joten luovuutta saa käyttää. Haasteet pitävät virkeänä, eikä synny makuuhaavoja.
Juhlateoksenne ”Karja arktisessa paratiisissa” on koreografiasi Lappi-brändistä. Mitä haluat meille etelän ihmisille sanoa?
Etelän ihmisille en halua erityisesti sanoa mitään. Tai ehkä sen, että tulkaa katsomaan esitystä. Esityksessä nostan esiin muutamia Lappia ja Rovaniemeä koskevia aiheita, kuten matkailun ja luonnon, joulupukin ja tontun salatun suhteen, kaivosteollisuuden ja shamanismin, monikulttuurisuuden ja vähemmistöt, oikeuden saamenpuvun ja poronkarvabikinien käyttöön. Ja sitten vielä Ruotsin: Onko se uhka vai mahdollisuus?
Olet Suomen Teatterit ry:n hallituksen jäsen. Mikä on teattereiden toimintaedellytysten kannalta
tärkeää juuri nyt?
Tärkeintä on tehdä taidetta. On pakko mennä eteenpäin sisältö edellä. Niin klisee – osalle jo mantra –kuin se alkaa ollakin, yhteistyö ja rakenteiden avaaminen ovat tärkeitä. Mutta ennen kaikkea tason täytyy olla korkea. Välillä tuntuu, että lavalle räkäistään vaikka mitä, niin pienissä tuotantoryhmissä kuin isoissa laitoksissakin. Teattereiden ja tanssiryhmien täytyy haastaa omaa toimintaansa sisällöllisesti ja tuotannollisesti.
Mitä odotat Rimpparemmiltä tulevina vuosina?
Toivon, että Rimpparemmi jatkaa tinkimättömästi taiteen tekemistä, kehittyy vahvana ensemblena ja pystyy tulevaisuudessa resurssoimaan tanssitaiteen vientiä Kittilään ja Ivaloon. Odotan rohkeutta jatkaa toimintaa eri kohderyhmien kanssa sekä uusia yhteistyökumppaneita.
Minna Tawast
