Veikko Nuutisen ja Akse Petterssonin Paras mahdollinen maailma ja hyviä ehdotuksia vieläkin paremmasta on ennen muuta hauska. Muodoltaan se on esitys pikemmin kuin näytelmä merkityksessä draama.
Jukka Ruotsalainen, Noora Dadu ja Joonas Heikkinen. Kuva Kimmo Metsäranta.
En vähättele. Hauskalla esityksellä tarkoitan melko isoa asiaa ja pelkkää hyvää. Hauska on jotain paljon enemmän kuin huutonaurua kalastava farssi tai pinkeitä tirskahduksia kerjäävä ironinen tai satiirinen viritys. Hauska tuntuu hyvältä sisällä. Ja esitys on hauskalle oiva muoto.
Paras mahdollinen on esitys, jossa saa ihan reippaasti nauraa. Saa nauttia hurmaavista näyttelijöistä – Noora Dadu, Joonas Heikkinen ja erityisesti Jukka Ruotsalainen – ja heidän rennosta läsnäolostaan. Saa ihastella kätevää näyttämöllepanoa ja fiksunjouhevaa tekstiä.
Pilkkaa esityksessä tehdään niin, että roikaa ja assosiaatiot singahtelevat. Kieslowskista lähdetään ja pian ollaankin jo Pekka Himasessa. Teatterinäytteleminen ja lavalla olijat saavat osansa, ihan tuoreesti toteutettuna.
Jos nyt jostain tekee mieli motkottaa, näin naisena ja ihmisenä, niin jokseenkin paljon sitä miehen elin-asiaa siinä on. Etten sanoisi isosti. Se kun on esillä neljässäkin kohtauksessa. Melko puuduttavaa, kenties myös Noora Dadulle, joka elinasiaa kiihkeästi, miehen libidon kannalta meille enimmäkseen selvittelee.
Esityksessä on myös Petterssonin kernaasti viljelemää kakka-huumoria. Ja unelmatorttua tietysti syödään, onhan kyse unelmista.
Anaalia ja oraalia symboliikkaa. Mikäs siinä. Mehän syömme unelmiamme, konkreettisestikin. Ja maailma on hukkunut paskaan jo pitkään. Joten mitäs jos penikset olisivat oikeasti tanassa ja paskat iholla, eivätkä siveästi piilossa ja fantasiana kulisseissa?
Jaana Semeri
Teatteri Takomo: Paras mahdollinen maailma ja hyviä ehdotuksia vieläkin paremmasta. Käsikirjoitus Veikko Nuutinen. Ohjaus Akse Pettersson. Rooleissa Noora Dadu, Joonas Heikkinen, Jukka Ruotsalainen. Ensi-ilta Takomossa 19.9.2014.
