Kajaanin Runoviikon taiteellinen johtaja Taisto Reimaluoto on itsetuntoisesti linjannut ohjelmistonsa edustavan ”kauneinta suomalaista korkeakulttuuria, josta voivat nauttia kaikki”. Hämmästyttävällä tavalla tämä onnistuu kainuulaisessa sanataidetapahtumassa, jossa yhteisöllinen henki näyttämön ja katsomon välillä on harvinaislaatuinen; monen esityksen päätteeksi sekä itkeskellään että nauretaan rampin ylitse yhdessä. Aika mahtavaa.
Aulikki Oksasta komppaa Anssi Växby.
Reimaluoto on tapahtuman ruumiillistuma. Näyttelijä on vuosittain valinnut festivaalille Suven runoilijan, jonka teoksista hän on valmistanut oman esityksensä. Edellisvuosina näitä etabloituneita lyyrikkonimiä ovat olleet Ilpo Tiihonen, Mirkka Rekola ja Pekka Kejonen. Tänä vuonna päähenkilönä oli 70-vuotisjuhliaan viettävä Aulikki Oksanen, jonka laajan kirjallisen uransa lisäksi tunnetaan myös näyttelijänä ja kuvittajana.
Parhaiten Oksanen on tunnettu laulurunoistaan, joista tuoreimpia kuultiin Vuokko Hovatan ja Oksasen yhteiskonsertissa Aleksandriaan Kaukametsän salissa. Muun muassa Tuure Kilpeläisen ja Kerkko Koskisen säveltämät runot ovat voimakkaan kuvallisia, rakkaus-, erotiikka- ja luontoteemoineen jopa animistisia. Toisena juonteena niissä kulkevat eri kulttuurit Kreikasta Afrikkaan. Hovatta tulkitsi laulut sielukkaasti, ja Oksanen itse resitoi ja tanssi runonsa bändin säestyksellä kuin lausuttuna jazzmusiikkina!
Aulikki aamutuimaan oli Oksasen omasta tuotannostaan valitsema ensi-iltakokonaisuus, joka Reimaluodon juurevassa käsittelyssä muuntuu yhdeksi virtaavaksi monologitekstiksi tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, luonnosta ja rakkaudesta. Näyttelijän kehittämä runon ruumiillistaminen on kehittynyt vuosi vuodelta. Rytmisine jalkapoljentoineen esiintyjä on samaan aikaan mies, hevonen ja härmäläissalsaaja, jonka kokonaisvaltainen ilmaisu on kuin kontrapunktissa tekstin kanssa. Näin syntyy omalaatuista sanan ja ruumiin dialogista ja soivaa moniäänisyyttä ironioineen ja liioitteluineen.
Annukka Ruuskanen
Kajaanin Runoviikko 2.-6.7.2014.
