Miten tyylikästä, tulee heti mieleen, kun astuu sisään intiimiin sirkustelttaan, jonka lavastuksena on pehmeälinjainen 50-luvun asuntovaunu tiikkisisustuksineen. Edessä esiintyy herrasmiesmäisin elkein taikuri Jani Nuutinen rekvisiittanaan vanhoja eläin- ja kukka-aiheisia opetustauluja, öljytuikku ja pelinappuloita.
Kuva Anu Pynnönen.
Lajina on mentaalimagia, eräänlainen ajatustenlukeminen, joka perustuu erilaisiin harjoiteltuihin tekniikoihin ja trikkeihin. Ihmeellistä ja uskomatonta silti.
Ranskassa asuvan ja siellä uransa tehneen nykysirkuksen pioneerin Jani Nuutisen (s. 1975) Fokus-trilogia kietoo jo ensimmäisessä osassaan Un cirque juste juste (2012) katsojan taikapiiriin, joka ei hevin päästä otteestaan. Koko esityskokonaisuuden lävistävä, harvinaislaatuisen vangitseva tunnelma syntyy pitkälti Nuutisen pienieleisen tarkasta, yleisön impulsseihin reagoivasta näyttelemisestä ja vahvasta läsnäolosta.
Sen vaikuttavin osa on keskimmäisenä esitetty Un cirque tout juste (2002). Nuutisen roolihahmo, liikuttavan ujo ja tunteellinen sirkustaiteilija henkselihousuineen saa yleisön sympatiat puolelleen.
Pelkistetyt temput – esinemanipulaatiota palloilla ja matolla sekä koukkupäisillä kepeillä – muodostavat esityksen ytimen, vaikka suuri osa sen estetiikkaa ja toimintaa rakentuukin muiden elementtien varaan. Nuutinen leikittelee lampuilla ja säätää valaistusta, soittaa rahisevia vinyylejä, c-kasetteja ja haitaria. Kömpelö, pyörien varassa vedettävä metallirakennelma vaivalloisesti jongleeraavine rautahahmoineen luo kontrastin perinteisten sirkustemppujen hiottuun täydellisyyteen.
Tyylikäs lavastus, nostalginen äänimaailma, pehmeä valaistus ja manipuloitavat esineet ovat pääosin Nuutisen itsensä rakentamia tai kierrätystavaroista muokkaamia. Se on omiaan lisäämään intiimin lämmintä tunnelmaa.
Trilogian viimeinen osuus Un cirque plus juste (2007) luo yhtälailla maagisen mutta edellisiä tummasävyisemmän, ajoittain hurjankin maailman, jossa Nuutinen esiintyy taikurina, jonglöörinä ja voimamiehenä. Sirkuksen eläimetkin ovat mukana varjoteatterihahmoina.
Tempuilla on suurempi rooli kuin edellisessä osassa, tosin aivan perinteisiä ne eivät tälläkään kertaa ole. Hypnoottisten keppiviritelmien ja taikurin viitan alle pompahtelevien pallojen lisäksi yleisöä kohautetaan temppuilemalla painavilla rautakuulilla.
Yhteiseen ateriointiin päättyvä, kolmessa eri sirkusteltassa esitetty kokonaisuus on älykäs, runollinen ja hienovaraisen humoristinen tutkielma tämän päivän sirkuksen kielestä ja keinoista.
Silja Ylitalo
Jani Nuutinen: Fokus. Konsepti, esitys Jani Nuutinen, Circo Aereo. Teknikot Nicolas Flacard, Stephane Laplaud, Lison Wanegue. Tuottaja Nathalie Flecchia / Circo Aereo, Petteri Jakobsson / Maracat Caravan. Helsingin Juhlaviikot 17.8.2014.
Etusivun kuva Anu Pynnönen.
