Monimutkaisen suora vääntö

Kirjailija ja elinkautisvanki Juha Heinonen valmistaa näytelmää ja pohtii kolmatta sektoria.

Vertaistukityö, kokemuskonsultaatio, päihdepolitiikka, anonyymit alkoholistit, kymmenen vuotta, kolmas sektori – vain joitakin avainsanoja mainitakseni – joita Toinen valinta -näytelmän tuli haukata sisäänsä.

Ei naurattanut. Sanasto istuisi paremmin sosiopsykologian oppikirjan sisällysluetteloksi kuin komedian sisällöksi.

Minä, jota on pitkin maailman sivua syytetty sanakikkailun viljelemisestä sanataiteen kustannuksella, päätin jo ennen kirjoittamaan ryhtymistäni, että tällä kerralla raksin kaikki turhat leikittelyt pois – ei yksin aikataulujen mielettömyyden vuoksi, vaan myös näyttelijöitä, ohjaajaa ja näyttämöllepanoa ajatellen.

Onnistuinko tavoitteessani, nähtiin tänä vuonna 20 vuotta täyttävän tamperelaisen Legioonateatterin näyttämöllä ensi-illassa 30. elokuussa.

Kielen kirosana. Jos Toinen valinta -näytelmän lähtöasetelma oli selvä – nostaa kolmas sektori valokiilaan ja esittää kysymys, kuinka paljon yhteiskunnan varoja se voi säästää – ei mikään muu ollut sitä. Teatteri, näyttelijät, näyttelijöiden palkat, näytösmyynti, kaikki auki ja deadline elokuussa KRIS-Tampere ry:n 10-vuotisjuhlassa.

Laskin, että jos yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa vuodessa ja jos yksi suljetussa vankilassa istuva vanki maksaa reilut sata tuhatta ja yksi sosiaalituen varassa elävä reilut kaksikymmentä tuhatta, ei tarvita kuin Excel, hetki naputtelua ja yksinkertaisen laskukaavan kaksinkertainen lopputulos on valmis.

Mietin, että jos kolmas sektori onnistuu yhden syrjäytyneen tai syrjäytymisuhan alla olevan yhteiskuntaan palauttamisessa ja elämänsyrjään tartuttamisessa, miten suureksi panostuksen tuottoprosentti kasvaa.

Kirjoittajakouluissa minulle on tolkutettu kyllästymiseen asti, että näyttämötaiteen tehtävä ei ole sosiaalipornon levittäminen vaan ihmisten viihdyttäminen. Että ihmiset tulevat teatteriin viihtymään. Teatterin on siis oltava hauskaa ja vapaata rahan lainalaisuuksista.

Jaa.

Minusta taiteen tehtävä on puolustaa ihmistä. Siinä on ihan riittävästi hommaa.

Helmikuussa 2014 aloimme puhua Legioonateatterissa Toinen valinta -näytelmästä ja sen tekemisestä. (…)

Lue koko Juha Heinosen artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 5/2014.