Täpötäyteen huoneeseen mahtuu parikymmentä katsojaa. Esityksen jälkeen on mahdollista jäädä keskustelemaan tekijöiden kanssa. Tätä en ole ennen nähnyt: kaikki jäävät, keskustelu pulppuaa hyvin henkilökohtaisenakin.
Suomen Kansallisteatteri on avannut uuden intiimin esitystilan VR:n itäsiipeen, Läntiselle Teatterikujalle. Päivisin tila on harjoitushuone, iltaisin se muuntuu Lilli Loiri-Sepän haastattelukirjaan Selviytymistarinoita pohjaavan esityksen näyttämöksi.
Nimestä arvaatte, että iltaan on kerätty tarinoita ihmisistä, jotka olivat hukkua pulloon, mutta pelastuivat tahdonvoimalla ja ympäristönsä tarjoaman avun turvin.
Kirja syntyi monin eri tavoin tekstiä tuottavan Lilli Loiri-Sepän, Veskun serkun, omista polttavista kokemuksista.
”Olen raitis alkoholisti”, hän sanoo.
Rajatilat, häpeä, pelko ja itsetuhoisuus vaihtuvat teatterimatolla yhteisiksi pelastuskokemuksiksi.
Tekoprosessi ja katsojien kohtaaminen ovat olleet kirjailijalle ratkaisevan tärkeitä.
”Maailmaa voi parantaa näennäisen helposti, kun on käsiä, ojennettuja ja tarttuvia, avoimia katseita, avoimia sydämiä ja viisasta hyväntahtoisuutta.”
Selviytymistarinoita jatkaa teatterin ohjelmistossa syksyllä. Ohjaus on Jarkko Rantasen, visualisointi Auli Turtiaisen. Rooleja kantavat Karin Pacius, Juha Mäkelä ja Emmi Pesonen.
Kirsikka Moring
