”Huomenta Kemerovosta!”

”Anteeksi?”

Kartta esiin. Kemerovo on suuri kaivoskaupunki ja alueensa pääkaupunki Siperiassa, noin 300 kilometrin päässä Novosibirskista. Alue tunnetaan myös osana vankileirien saaristoa, jota Fjodor Dostojevskikin kuvasi.

”Ohjaan täällä fantastisen suuressa teatteritalossa, jossa työskentelee yhä tavattoman taitavia vanhan psykologisen koulukunnan näyttelijöitä.”

Skypen toisessa päässä on Imatran Mustan ja Valkoisen -teatterifestivaalin taiteellinen johtaja Kamran Shahmardan, 41. Hän asuu virolaisen vaimonsa Katri Lättin ja viittä kieltä puhuvan teinityttärensä kanssa Imatralla.

Kemerovolaiset haluavat hänet yhä uudelleen Venäjällä loistavat arviot saaneiden ohjausten – Nikolai Gogolin Naimapuuhien ja Fjodor Dostojevskin Muistelmia kuolleesta talosta -ohjauksen jälkeen.

”Isoja produktioita, paljon näyttelijöitä.”

”Suomeenko? No jos löytyisi sponsori.”

Bakun taidekorkeakoulussa ja Moskovan elokuvakorkeakoulussa opiskellut Shahmardan on Mustan ja valkean teatterin taiteellinen johtaja.

Näin hän kiteyttää Imatran teatterifestivaalin manifestin: ”Teatterin on rikottava rajat, eikä vain poliittisia tai kansallisia vaan myös taiteelliset.”

Festivaalin tuleviin aluevaltauksiin kuuluu myös visuaalinen teatteri, sillä se on juuri hyvksytty Euroopan visuaalisen teatterin verkostoon.

Mustaa ja valkoista. Ehkä jotain siltä väliltäkin. Virolais–azerbaidzanilais–suomalais–venäläinen-teatterifestivaali viettää Imatralla tänä vuonna toukokuun 11-vuotisjuhliaan19.–24. toukokuuta.

Hyvin sinnitelty.

Kaakonkulman teatterit rakentavat omatoimista siltaa Lappeenrannan, Kouvolan, Kotkan ja Imatran teattereiden välille. Ja suomenkielisen väestön ohella suuri potentiaalinen katsojakunta on piiloutunut alueen runsastuvaan venäjänkieliseen väestöön.

”Etsimme katsojille nähtäviksi uusia suuntauksia. Puhumme uusia teatterikieliä, joita löydämme Euroopasta, mutta myös esimerkiksi Japanista, josta tänä vuonna tulee kabukia ja avant-gardea William Shakespearen Coriolanuksessa yhdistävä ryhmä.”

Shahmardan täydentää, että tietenkin rajakaupungin festivaalilla on hyvät suhteet myös Pietarin ja Moskovan teattereihin. Imatralla on vieraillut muun muassa Andrei Moguchin vaikeasti liikuteltavia esityksiä.

Shahmardanin ja Lappeenrannan kaupunginteatterin yhteistyö on poikinut myös erilaista festivaaliohjelmistoa kuten Samuel Beckettin Viimeisen ääninauhan ja Askeleet sekä Gogolin Mielipuolen päiväkirjan tulkkinaan Jarno Kolehmainen, ”taitava näyttelijä, jonka kanssa kokeiltiin Mihail Tshehovin metodia, ja hyvä tuli”.

Teatterinjohtaja on ylpeä suomalaisuudestaan. Kaakkois-Suomen taidetoimikunta nimesikin hänet vuoden 2008 taiteilijaksi, ja viime vuonna Suomen Kulttuurirahasto kutsui hänet kannatusyhdistyksensä jäseneksi.

Kirsikka Moring

http://blackandwhitetheatre.net/