Ohjaaja, kirjailija Jouko Turkan kotipihan kivet ovat näytteillä Kuva/Tilassa Merimiehenkadulla. Näyttely ja siihen kuuluva videomateriaali ovat herättäneet kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa projektin eettisyydestä sekä siitä, olisiko näyttely pitänyt jättää tekemättä huolimatta siitä, että Turkka itse halusi kivensä esille.
Jouko Turkka on sitä mieltä, että hänen kotitalonsa Sotaplassi Pirkkalassa kuuluu vieläkin Afrikkaan. Tontin kivistä hän löytää leijonat, simpanssit, gorillat, paviaanit, marakatit ja kamelit.
Näyttely on pystytetty Taideyliopiston Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun yhteistyönä. Tunnistan leijonan – Jouko Turkan löytämät kiviveistokset koostuu kahdesta videoteoksesta sekä Turkan ottamista valokuvista ja kivistä. Sen on organisoinut Turkan entinen oppilas, Teatterikorkeakoulun professori Esa Kirkkopelto, ja apuna on ollut myös kuvataiteilija Pekka Kantonen. Videoteokset ovat Jaakko Ruuskan.
Iltalehti hehkutti neron paluuta ironiseen sävyyn, ja sosiaalinen media lähti keskustelemaan ”sairaan Turkan” julkisuuteen tuomisen eettisyydestä. Kysyimme Esa Kirkkopellolta, miten hän perustelee näyttelyä.
Teatteri&Tanssi: Sanot, että halusitte tuoda Turkan uutta taidetta esille. Arvasitteko, että syntyy keskustelua myös siitä, onko oikein tuoda sairas ihminen vielä julkisuuteen?
Esa Kirkkopelto: Turkka tulee näyttelyssä esiin taiteilijana. Taiteilija voi olla sairas tai terve, mutta sillä ei ole kontekstin kannalta merkitystä, enkä ota koko asiaan kantaa.
T&T: Mitä mieltä olet siitä, että tämä näyttely asettuu osaksi Turkan taiteilijan kaarta, osaksi hänen tuotantoaan?
EK: Näyttelyn sisällöt ovat johdonmukaisesti ja tunnistettavasti linjassa hänen aikaisemman tuotantonsa kanssa. Toivoisin jonkin asiantuntevan kriitikon nostavan tämän esiin. Turkka itse halusi kiviveistoksensa esille ja julki.
Edustan näyttelyssä Teatterikorkeakoulua. Turkasta itsestään ja hänen työhönsä perustuvaa tutkimusta on tehty viime aikoina Teatterikorkeakoulussa paljon. Moni tutkija on edennyt urallaan, saanut rahoitusta jne. Turkka on myös Teatterikorkeakoulun kunniatohtori (2009). Katson että Taideyliopistolla on sekä eettisiä että institutionaalisia velvoitteita Turkkaa kohtaan. Tämä näyttely on vastuunottoa näistä velvoitteista.
Lisäksi näyttely on sekä taiteellisesti että tutkimuksellisesti mielenkiintoinen.
En ole seurannut keskustelua, johon viittaat. Avajaistilaisuudessa, jossa myös itse olin, iltapäivälehtien toimittajat käyttäytyivät omaan tapaansa ja he tekevät omantyylisiään juttuja herättääkseen toivomiaan ja ennalta arvattavia reaktiota. Näyttely ei tuo esiin sairasta miestä. Tämän voi jokainen näyttelyssä kävijä todeta. Jos toimittajat ovat tuoneet, niin sille emme voi mitään. Minusta Teatteri&Tanssi –lehden kaltaisen ammattijulkaisun ei ole syytä sortua samaan – mielestäni alhaiseen – logiikkaan. Oletettavasti some-keskustelijat perustavat mielipiteensä siihen, mitä lehdistä lukevat ja näkevät. En usko heidän nähneen itse näyttelyä.