Maailmaa valloittava sirkustaiteilija Sakari Männistö pitää tilanteiden hallitsemista mahdottomana, mutta uskoo, että mikä tahansa voi olla mahdollista.

”Elän todennäköisesti kiireisintä aikaa elämässäni. Meneillään on useita projekteja ja prosesseja, tuttuja ja vielä tuntemattomia. Tänä vuonna on viisi ensi-iltaa, yksi festivaali, kaksi tulevan teoksen demoa sekä esiintymisiä kahdeksassa vanhassa teoksessa. Nopeita, hitaita, suuria, pieniä, taustalla aina pyöriviä asioita ja toisaalta niitä, jotka vievät hetkeksi lähes kaiken huomion. Mielenkiintoisia aikoja kaikin puolin, antaudun hetkeen.

Olen jonglööri ja sirkustaiteilija, muuta en ole elämässäni tehnyt. Asun Rovaniemellä, mutta todellisuudessa viimeisen kolmen vuoden aikana olen ollut kotonani noin puolet ajasta. Työt ovat vieneet eri puolille Eurooppaa, muutamia kertoja Amerikkaan ja Kanadaan. Matkustamisessa on hyvät ja huonot puolensa: vaakakupeissa painavat uudet kokemukset kontra oman arjen menetys.

On mukava huomata, että työt lisääntyvät pikkuhiljaa kotiseudullakin. Tuntuu, että pohjoisessa alkaa olla säpinää ja tekemisen tahtoa. Eri alojen välinen yhteistyö Lapissa luo myös uusia mahdollisuuksia.

Perustimme Agit-Cirk ry:n vuonna 2005 puolisoni akrobaatti Marjo Ylikorvan ja haitaristi Samuli Jokisen kanssa. Nykyään yhdistykseen kuuluu minun lisäkseni kahdeksan henkeä: jonglöörejä, akrobaatteja, runoilijoita ja muusikoita. Pyöritämme muutamaa poikkitaiteellista projektia, yhtä festivaalia ja valmistamme pari ensi-iltaa vuosittain.

Tällä hetkellä yhdistys on töistäni tärkein ja suurin haaste. Miten järjestää resursseja toiminnan jatkumiseen, miten kanavoida toiminta toivottuun suuntaan? Rahanhankkimispolitiikka ei vedä puoleensa, byrokratia vielä vähemmän. Talouden hallinta kiinnostaa hiukan, mutten halua uhrata sille aikaa harjoittelulta ja ammattitaidon kehittämiseltä. Onneksi olemme solidaarinen porukka, eikä kukaan ole yksin tylsienkään töiden kanssa.

Olen tekijä, en nauti puhumisesta. En usko liialliseen ennakkosuunnitteluun. Työskentelen toiminnan kautta, intuition johdattamana. Siten on mahdollista löytää oikeat, iloa, onnea ja lohtua tuottavat asiat. Järki ei ole sama kuin tieto ja kokemus. Se koettaa hallita asioita, vaikka pyrkimys on mahdoton. On ehkä ironista olla lentävien asioiden hallintaan tähtäävä jonglööri ja ajatella näin.

Pidimme Hiljaisuus-festivaalin kesäkuussa jo neljättä kertaa Kittilässä, Kaukosen kylässä. Ohjelmassa oli kansainvälisiä ja kotimaisia esiintyjiä: sirkusta, klassista nykymusiikkia, tanssia, kuvataidetta ja runoutta sekä muotoilua.

Järjen valossa tapahtuman järjestäminen olisi mahdotonta. Onneksemme on olemassa toisenlainen valo, se värikkäämpi, joka auttaa näkemään kokonaisuuden, kohtaamiset, uudet ideat, tulevaisuuden, ihmisen. Jotain, jossa todella on järkeä. Sitä ei vain heti näe…”

Lue koko artikkeli Teatteri&Tanssi-lehden numerosta 6/20013.