Ministeriön vientihanke From Start to Finnish on nostanut näkyviin uusia suomalaisia näytelmiä ja innovatiivisia tekijöitä Isossa-Britanniassa. Tuotantoja on yhteensä seitsemän. Sikäläisten näyttelijöiden mielestä suomalaisprojekti on tuonut Fringeen juuri sitä, mitä komediaa ja stand upia pullisteleva festivaali nykyisin kaipaa: rajoja ravistelevaa ja laskelmoimatonta teatteria.

Fringe-festivaalilla Edinburghissa on tuotettu kesinä 2011–2013 kimppu uusia suomalaisia näytelmiä englantilaisina adaptaatioina. Kyse on opetus- ja kulttuuriministeriön näytelmävientikonseptista From Start to Finnish, jonka idea on tukea kotimaisen näytelmän kansainvälistymistä.

Edinburgh Fringe on mammuttimainen taidefestivaali. Mukana ovat kirjallisuus, musiikki, kuvataide ja esittävät taiteet. Eri teatterituotantoja tämän vuoden Fringessä oli tarjolla kolmen viikon aikana noin 3600: draamaa, monologeja, musikaaleja ja oopperoita, stand upia, tanssia ja fyysistä teatteria, sirkusta, kabareeta.

Fringen kautta suomalainen näytelmä yrittää avata portit Ison-Britannian teattereihin laajemminkin. Ja sitä kautta tietysti edelleen bongattaviksi kiertueilla ja ulkomaan vierailuilla.

Suomessa hanketta koordinoi Svenska Teaternin perustama ACE Production.

Svenska Teaternin Death of a Theatre Critic (En teaterkritikerns död) nähtiin Edinburgh Fringessä 2010 ja Ryhmäteatterin The Overcoat (Päällystakki) 2011.

The Overcoatin pääosan esittäjä Billy Mack voitti tapahtuman parhaan näyttelijän palkinnon. Teatterin tiedotuskeskus tuki Päällystakin käännöstä suomesta englanniksi TINFO-apurahalla.

Molemmat esitykset – Death of a Theatre Critic ja Overcoat – poimittiin Lontoon Pleasance Theatren ohjelmistoon kolmeksi viikoksi keväällä 2012.

Vuosi sitten 2012 Fringessä olivat mukana Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän näytelmä Continuous Growth (Jatkuvaa kasvua) Ryhmäteatterista ja Bengt Ahlforsin My Elevator Days (Hissvägraren) Svenska Teaternista. Continuous Growth voitti Fringe First -palkinnon.

Tänä kesänä Fringessä oli mukana peräti kolme suomalaisnäytelmää: Leea Klemolan Mammoth (Jessikan pentu, Kuopion kaupunginteatteri), Anna Krogeruksen Bad Boy Eddie (Paha lapsi, Kajaanin kaupunginteatteri) ja Anders Slotten Preen Back Yer Lugs! (Svensk Resning, Svenska Teatern).

Äidin roolissa Mammothissa nähty Deborah Arnott asetettiin ehdolla festivaalin parhaan näyttelijän palkinnolle.

Suomalaiset näytelmät eivät tänä vuonna houkutelleet yleisömassoja Edinburghissa. Näkemässäni Mammothin esityksessä yleisönä oli kolme katsojaa. Mammothin ohjasi Leea Klemola itse, sovituksen teki Penny Black ja englantilaisen käännöksen Juha Mustanoja.

Fringe-festivaalilla on käytössä aikaformaatti, mikä tarkoittaa, että esitykset on sovitettava puolentoista tunnin mittaan tai alle.

Paul. F. Matthewsin vahva skottiadaptaatio Preen Back Yer Lugs! Anders Slotten näytelmästä tärppäsi paremmin. Esitys löysi kiitettävästi kohdeyleisöä. Jopa näytelmän nimi on Fringessä tärkeä myyntipoliittinen valinta.

Koska tarjonta on niin valtaisaa, kritiikeillä on painoarvoa. Tähtirivistö arvostelun päällä tai julisteeseen liimattuna on yleisölle yhden sortin tae laadusta. Viisi tähteä laatumediassa merkitsee jonoja lippukassalla ja loppuunmyytyjä saleja.

Kukin suomalaisnäytelmän adaptaatio sai vähintään kolme kritiikkiä paikallisissa lehdissä ja nettilehdissä. Toteutukset keräsivät kriitikoilta kolmea ja neljää tähteä.

Tavoittivatko Mammoth, Preen Back Yer Lugs! ja Bad Boy Eddie muuta ammattilaisyleisöä, sen seuraukset ja vaikutukset näkyvät vasta viiveellä. Hankkeen ammattilaisviestinnästä, mediasuhteiden luomisesta ja markkinoinnista vastaa lontoolainen Kallaway Media Centre.

”Suomalaisten lähestymistapa teatteriin ei ole pelkästään yleisesti inspiroivaa, vaan myös arvokas lähde, kun Ison-Britannian teatteriala etsii laadukkaita esityksiä ja tulevaisuuden tekijöitä ja ajatuksia”, Pleasance Theatren johtaja Anthony Alderson arvioi.

From Start to Finnish -hankkeen ideana oli toimia vuoroin vieraissa. Yhteistyöhön kuuluu, että Pleasancen tuottamia esityksiä nähtäisiin tulevaisuudessa Suomessa.

Koska Fringe on runsaudensarvi, onko festivaali oikea paikka From Start to Finnish -hankkeen tuotannoille?

”Ehdottomasti!” vastaavat Mammothin näyttelijät Greg Powrie ja Vari Sylvester. ”Tämä on juuri sitä, mitä Fringe-teatterin pitäisi olla. Mammutti laajentaa teatterin rajoja.”

Kaksikon mielestä Fringe on vuosien myötä muuttunut. Tarjonta on kääntynyt komediallisemmaksi.

”Tarjolla on enemmän stand upia ja komediaa ja vähemmän draamaa – etenkään valtavirran ulkopuolelta. Traverse Theatren esitysten lisäksi sellaista täytyy kovasti etsiä muualta festivaalitarjonnasta. Tämä on pulmallista”, näyttelijät arvioivat.

Vaikka festivaalin suunta on muuttunut, Suomesta on rohkeasti tuotu tarjolle omaperäistä materiaalia. Isää esittänyt Greg Powrie visioi Mammothille myös toisenlaista reittiä.

”Olisi ollut hyvin kiinnostava nähdä, kuinka tämä tuotanto seisoisi omillaan, ei osana Fringeä – siis jos se oli tuotu Traverse Theatreen tai muualle, tilanteeseen, jossa se ei olisi kilpaillut huomiosta muiden esitysten kanssa. Mammoth on ihan eri esitys, kun katsomossa on enemmän kuin kolme katsojaa. Se muuttaa näytelmän dynamiikkaa. Silloin esitys todennäköisesti saisi enemmän sellaista vastakaikua mitä Leea Klemola etsii.”

Näyttelijä Deborah Arnott nautti projektista Leea Klemolan ja Mammothin parissa.

”Oli jännittävää ja palkitsevaa työskennellä Klemolan kanssa. Matka ei luvannut mitään turvallista maalia. Me kaikki pidämme käsikirjoituksesta todella. Se on jotakin täysin erilaista kuin mitä voimme saada Skotlannissa.”

Isoäitiä esittänyt Vari Sylvester näkee suomalaisen teatterin yritteliäämpänä kuin brittiläisen nykydraaman.

”Tuntuu, että meillä kokeiltiin enemmän 70-luvulla. Teimme myös virheitä ja opimme siitä. Näyttää siltä, että Suomessa tehdään tätä yhä, mutta meillä ei. Taloudellinen paine tekee kokeilemisesta tosi vaikeaa.”

Lehdistöpalaute suomalaisista näytelmistä oli kirjavaa. Fringe Review’n kriitikko Didi Craze piti Mammothin ajatuksia provosoivina ja surrealistisina mutta hauskoina. Edinburgh Guiden Garry Platt koki olevansa terapiakäynnillä ja melko pihalla. The Stage -lehden arvostelussa Mammothia kuvataan tämän vuoden festivaalin oudoimmaksi esitykseksi. Arvostelija Lauren Paxmanin mielestä se edustaa surrealismia ja metateatteria.

Fest-lehti on kaikkein innostunein ja ihastunein. ”Klemolan käsikirjoitus on loistava. Näytelmät uudet skottilaiset kasvot onnistuvat säilyttämään paljon tekstin alkuperäisestä charmista ja rouheudesta. Täytyy ponnistella löytääkseen muuta tämän kaltaista”, Dominic Hinde ylistää. ”Kiintoisaa, hulvatonta, häiritsevää ja maanläheistä teatteria.”

Aleksis Meaneyn ohjaama ja Julian Garnerin kääntämä Preen Back Yer Lugs! resonoi kriitikoiden mielestä hyvin edinburghilaisen yleisön kanssa.

”Preen Back Yer Lugs! on nokkela komedia, jolla saattaa olla jotain lisättävää ajankohtaiseen poliittiseen debattiin koskien itsenäisyyttä. Ja vaikkei olisikaan, energinen ryhmä tarjoaa ilontäyteiset 80 minuuttia”, kirjoittaa Philip Fisher British Theatre Guidessa.

Ainoa huonoa asia on hänen mielestään näytelmän älytön nimikäännös. Englanniksi käännettynä adaptaation nimi on ”Pick Up Your Ears!”

The Scotsmanin Matt Trueman näkee satiirin mahdollisuudet, mutta kyllääntyy. ”Parhaat sketsien kirjoittajat voisivat vangita saman viidessä minuutissa. Me saamme 90.”

FringeGurun kirjoittaja Richard Stamp kysyy, onko näytelmällä sittenkään mitään kommentoitavaa.

”Kun lopputulos perustuu niin vahvasti paikallisiin sisäpiirivitseihin, en voi lakata ihmettelemästä, kuinka paljon alkuperäistä näytelmää siinä on jäljellä.”

Yliyksinkertaisuudesta syyttää Anna Krogeruksen Bad Boy Eddietä Fest-lehden Charlotte Lytton. ”Näytelmästä puuttuu nyansseja, jotka erottaisivat sen tuhansista samanlaisista tarinoista.”

Kriitikko Otamere Guobadia Three Weeksistä toteaa, että kestää aika kauan ennen kuin työryhmä löytää voimansa, mutta kun se tapahtuu, katsoja on epäilemättä kiskaistu mukaan.

The Scotsmanin Mark Fisher koki Bad Boy Eddien ennalta-arvattavana. Valitettavasti tämä tarina on kuultu liian usein niin draaman kuin sosiaalisessa mielessä. Näyttelijät ovat hänen mielestään säkenöiviä, mutta itse näytelmä vaikuttaa teiniystävälliseltä kasvatukselta enemmän kuin kypsältä näytelmältä.

Kajaanissa Pahan lapsen ohjasi Eero-Tapio Vuori, Edinburghissa Iiristiina Varilo.

Katsojien ja näkyvyyden kalastelu on Fringessä on hikistä ja imelääkin hommaa. Se tuottaa myös hämmentäviä lieveilmiöitä. Useat esiintyjät puhkeavat vetoaviin monologeihin yleisön edessä varsinaisen näytelmäkappaleen jälkeen: ”Kiitos kun tulitte, olemme niin onnellisia. Jos tykkäsitte, kertokaa kavereille!” Ja sitten vielä monta kiitosta ja kumarrusta leivän ja veren maku suussa.

Katsoja pudota läsähtää esityksen jälkitiloista markkinatorille kuin vetinen lokin paska.

Suomalaisten näytelmäsovitusten lopuksi tällaista anelua ja nöyristelyä ei kuultu eikä nähty. Onneksi ne pyrkivät tehoamaan ja tenhoamaan ihan itsellään taiteella, muodolla, sisällöllä.

EEVA KAUPPINEN

Esitysten saamia kritiikkejä voi lukea kokonaisuudessaan festivaalin kotisivulta www.edfringe.com.