Ossi Koskelaisen ja Juntan kausi Ylioppilasteatterin johdossa päättyi. Hän summaa työparinsa, koreografi Emmi Vennan kanssa, mitä tuli tehtyä.
Ylioppilasteatterin King Kong HKI -esitys oli läpikoreografioitu, ja se innosti näyttelijöitä. Kuvassa Miila Virtanen, Topi Petjas, Reeta Vornanen ja Carita Weissenfelt.
Kun ohjaaja Ossi Koskelainen ja Juntta – ohjaaja Akse Pettersson, dramaturgi Veikko Nuutinen, koreografi Laura Pietiläinen sekä toimittaja Lasse Poser – aloittivat kautensa Ylioppilasteatterin johdossa syksyllä 2010, puheissa vilahteli ”vallankumous”.
”Tavoitteenamme oli hyvän ja huonon maun rajan koettelu. Meistä teatteri Suomessa näytti tylsältä”, sanoo Koskelainen.
Pariskunta Koskelainen, 33, ja koreografi Emmi Venna, 28, edustavat uutta teatterisukupolvea. Netti- eli Y-sukupolven töissä vaikutteet muilta taiteilijoilta ja muista taiteenlajeista sämplätään esityksiin, eivätkä ne asetu niihin siisteinä, omaa oppineisuutta alleviivaavina viittauksina. Yllättävät estetiikanvaihdokset kuuluvat asiaan.
Avantgrade ja populaari limittyivät esimerkiksi Koskelaisen ja työryhmän viimeisessä työssä, Mustikkamaalla nähdyssä esitystaitteellisessa Huvipuistossa. Siinä tivoliestetiikkaan ujutettiin älyllisesti haastavia kokemuksia. Oltiin uuskommunistisissa, -ritualistisissa sekä postpasolinilaisen ja -fossiilisen ajan tunnelmissa.
”Töissämme voi nähdä vierannuttamista sekä absurdin teatterin jälkilöylyjä. Lisänä on kokemusesitysten yleisösuhde, joka poikkeaa perinteisestä”, sanoo Koskelainen.
Lue Maria Säkön juttu Teatteri&Tanssista 5/2013.
