Mitä voisi olla nykytanssin jälkeen? Sitä selvitellään Täydenkuun Tansseilla 21. – 25. heinäkuuta.

Tulevan heinäkuun Täydenkuun tanssit -festivaalilla keskitytään pohtimaan, miten nykytanssi-termiä voisi muotoilla uudestaan. Tapahtuman tuore taiteellinen johtaja, koreografi-tanssija Liisa Pentti on valinnut After contemporary -nimellä kulkevaan teemaohjelmistoon paljon nuoria tekijöitä.

”Mielestäni nykytanssi on määritelmänä kovin epämääräinen. Yhtäältä se tarkoittaa nykytaidetta, toisaalta tyyliä ja jollekin kaikkea, mitä on tapahtunut modernin tanssin pioneerin, Martha Grahamin (1894–1991), jälkeen. Taidetanssin kenttä on niin laaja, että on kiinnostava herättää aiheesta keskustelua – toivottavasti monenlaista”, Liisa Pentti sanoo.

”Nuoret tekijät tulevat uusina tähän kontekstiin siitäkin syystä, että he ovat syntyneet vasta 80-luvulla. Festivaalilla nähtävät työt tuovat esiin sitä, mitä kaikkea nykytanssi voi olla määritelmällisesti tai sisällöllisesti.”

Mitä nuoret koreografit sitten ajattelevat Suomessa 1980-luvulla käyttöön otetusta nykytanssi-termistä ja sen venyttämisestä?

Ennen ja jälkeen. Saksassa ja Ruotsissa vuosia työskennellyt 27-vuotias koreografi-tanssija Sandra Lolax valmistaa festivaalille tilausteosta Action. Hän tulkitsee teeman kutsuksi tehdä juuri sitä, mikä tällä hetkellä tuntuu hauskimmalta ja tärkeimmältä.

”After-sana saa minut kummasti ajattelemaan mennyttä, sitä mitä on jo ollut. On hauska ajatella, että pystyisin tekemään pikemminkin jotakin ’before contemporary’ – sellaista, mitä ei vielä voi kutsua nykytanssiksi, mutta joka voisi laajentaa määritelmää”, pohtii taiteilija.

Lolax on viiden Berliinin vuoden jälkeen muuttanut takaisin Suomeen. Hänestä nykytanssi ei tunnu rajoittavalta määreeltä.

”Viihdyn mainiosti työssäni, jossa voin tutkia, mitä kaikkea voisi olla. Jos minun pitäisi antaa nimitys sille mitä teen, sanoisin työskenteleväni koreografian parissa.”

Lähdeperäisesti. Koreografiksi viime vuonna valmistunut 28-vuotias Jarkko Partanen kutsuu töitään mielellään nykytanssiksi. Tämänhetkisen työskentelytapansa hän nimeää lähdeperäiseksi koreografiaksi, sillä komposition ja koreografian lähtökohdaksi voi valikoitua mikä tahansa liike.

Festivaalilla nähtävässä teoksessa Kommandobiisi aka Space Invanders (2012) tarkastellaan sosiaalista tilaa, virkavaltaa ja vallankäyttöä.

Lue Hannele Jyrkän koko artikkeli Teateri&Tanssin numerosta 4/2013.

Etusivun kuva Ville Seppänen.