Huhtikuussa Zodiakissa nähdyn Dig my jockey -teoksen tekijänelikko on malttanut pitäytyä suppeassa materiaalissa. Jopa siinä määrin, että mietin hetkittäin, onko kyse vain yhden oivalluksen toistosta.
Kuva Timo Wright.
Kyseinen oivallus on, kuinka paljon ratsastamisen esittäminen muistuttaa yhdynnän esittämistä. Perustilanteen roolitusta ja kokoonpanoa muuntelemalla tekijät peilaavat valtaa ja alistamista sekä seksin ja väkivallan ohutta rajaa.
Teokseen on rakennettu kolme katsomisen ulottuvuutta, sillä aktit esitetään myös videokameralle. Kun tähän lisätään saappaat, piiska ja suuhun aidot kuolaimet, ensi näkemältä yksinkertaisiin tilanteisiin rakentuu monta luennan mahdollisuutta vapaaehtoisesta seksistä eläinten kohteluun ja pornoteollisuuden karuuteen.
Katseen kohteena oleminen näkyy etäännytetyn poseeraavassa esittämisen tavassa. Ensi-iltayleisön mielestä tämä oli hetkittäin hervottoman hauskaa. Se oli suorastaan häiritsevää kohtauksessa, joka viittasi väkivaltaa erotisoiviin pornon gangbang-fantasioihin. Luin itse teosta enemmän sen vakavien tasojen kautta, ja nauru tuntui litistävän teoksen yhteen tulkintaan.
Rakenteellisesti esityksessä hivuttaudutaan alun arkisesta tilanteesta kohti realismista irtautuvaa ja estetisoitua maailmaa. Siirtymä toteutetaan taidokkaasti valo- ja äänisuunnittelun sekä esittämisen tavassa tapahtuvien pienten muutosten avulla.
Lopussa on tervetullut murtuma, joka juuri oikealla hetkellä siirtää teoksen uudelle tasolle.
Popmusiikki aktivoi usein katsojien tunnetason, ja niin kävi myös nyt. Jarkko Partasen loppusoolo on yksinäisessä autoeroottisuudessaan koskettava.
Piia Ahonen
Zodiak – Uuden tanssin keskus, Anna Maria Häkkinen & Jarkko Partanen: DIG MY JOCKEY – Live version. Koreografia, esitys Anna Maria Häkkinen & Jarkko Partanen. Valot ja visuaalinen suunnittelu, esitys, kuvat Samuli Laine. Äänet, esitys Jussi Matikainen. Ensi-ilta 18.4.2013.
Etusivun kuva Timo Wright.
